Hyvältä tennisvalmentajalta vaaditaan siis ennen kaikkea taitoa käsitellä yhtä ihmistä (vuorovaikutustaidot) sekä ryhmää

Hyvältä tennisvalmentajalta vaaditaan siis ennen kaikkea taitoa käsitellä yhtä ihmistä (vuorovaikutustaidot) sekä ryhmää

Suomen Tennisliitto r.y.


SEURAVALMENTAJAKOULUTUS

SISÄLLYS

SEURAVALMENTAJALLE

Tervetuloa Liikuntakeskus Pajulahden ja Suomen Tennisliiton yhteistyössä järjestämään Seuravalmentajakoulutukseen. Koulutus painottuu valmentajan pedagogisiin taitoihin sekä seuraorganisaatioiden ja valmennusjärjestelmien ymmärtämiseen.

Usein tennisvalmentajien ammattitaitoa arvioidaan tennistietämyksen ja omien tennistaitojen perusteella. Ne ovat eittämättä tärkeitä ja hyödyllisiä tietoja ja taitoja, mutta tennisvalmennus on kuitenkin työtä ihmisten kanssa.

Hyvältä tennisvalmentajalta vaaditaan siis ennen kaikkea taitoa käsitellä yhtä ihmistä (vuorovaikutustaidot) sekä ryhmää (organisointitaidot, kyky luoda positiivinen ilmapiiri, henkilösuhdetaidot). Niihin vaatimuksiin valmentaja tarvitsee pedagogista tietämystä ja taitoja, ihmissuhdetaitoja sekä yhteistyökykyisyyttä.

Toisinaan kuulee puhuttavan, että taito toimia ihmisten kanssa ja käsitellä heitä on synnynnäistä eikä sitä voi oppia. Toki toiset ovat persoonaltaan ulospäin suuntautuneempia ja sosiaalisempia kuin toiset, mutta hyvin monenlaiset persoonat voivat olla loistavia valmentajia. Jokainen voi kehittää pedagogisia taitojaan, sosiaalisuuttaan ja kykyään toimia ihmisten kanssa. Ei kai muuten opettajakoulutuskaan kestäisi 5 - 6 vuotta…

Paras tennisvalmentaja on siis se, joka saa pelaajan parhaiten oppimaan ja kehittymään. Se pätee niin minitennisvalmentajiin kuin kilpavalmentajiinkin. Toki valmentajan pedagogiset taidot korostuvat minitenniksessä ja suurten ryhmien ohjaamisessa, mutta ne eivät missään nimessä ole vähemmän tärkeitä kilpavalmentajillekaan.

Pelaajilla tulee olla harjoituksissa hauskaa, jotta he oppivat ja motivoituvat jatkamaan harrastustaan. Hauskuus ei ole ristiriidassa korkeidenkaan tulostavoitteiden kanssa!

Jokaisella valmentajalla on varmasti kehitettävää jokaisella osa-alueella.

Älä siis koskaan kangistu kaavamaisuuteen ja leipäänny työssäsi, vaan jatka itsesi kehittämistä niin kauan kuin jatkat tenniksen valmentamista! Koskaan ei tiedä kaikkea, harvoin edes tarpeeksi.

Seuravalmentajakoulutuksen tavoitteena on, että sen jälkeen valmentaja

1. tietää, mitä pedagogiikka on ja mikä on sen merkitys valmennuksessa
1. tuntee erilaiset opetus- ja oppimistyylit ja osaa käyttää niitä
2. tietää, mitä eriyttäminen on ja osaa eriyttää
3. ymmärtää yksilöllisyyden ja ihmisten erilaisuuden huomioinnin merkityksen
4. ymmärtää suunnittelun ja tavoitteellisuuden merkityksen
5. osaa suunnitella johdonmukaisen tunnin eri aiheisiin liittyen
6. osaa organisoida erilaisia harjoituksia sujuvasti
7. ymmärtää vuorovaikutustaitojen ja kahdensuuntaisen vuorovaikutuksen merkityksen sekä taitaa palautteenannon ja motivoinnin
8. osaa pitää työrauhan tunnillaan

2. tuntee lyöntien kehittelymallit ydinoppimisen mallin mukaisesti
3. on motivoitunut kehittämään itseään ja omaa valmennustaitoaan jatkuvasti
4. tuntee seuransa valmennusjärjestelmän ja kykenee kehittämään sitä

Kriteerit koulutuksen hyväksyttävään suorittamiseen ovat:

1. Ennakkoon tehtävän työn tekeminen
2. Aktiivinen osallistuminen lähijaksoihin
3. Materiaalikansion tekeminen:
* Oman valmennustaidon kehittämistyö
* Seuran organisaatio- ja valmennusjärjestelmätyöt
* Tuntisuunnitelmat eri aiheisiin liittyen
4. Valmennusnäytteen hyväksyttävä suorittaminen
5. Palautelomakkeen täyttäminen



Seuravalmentajakoulutuksen materiaalista tärkeä osa on valmentajan itsensä tuottamaa materiaalia. Tavoitteena on rakentaa mahdollisimman käytännönläheinen apuväline ja työkalu auttamaan juuri Sinua päivitäisessä kenttätyössäsi.

Kehitän materiaalia jatkuvasti saamani palautteen ja uusimman valmennustietouden perusteella. Lähetäthän siis kommentteja, parannusehdotuksia ja mielestäsi materiaalin hyvin toimivia osuuksia minulle, kiitos!

Seuravalmentajakoulutuksen materiaalin teossa on hyödynnetty erityisesti Jyväskylän yliopiston liikuntapedagogiikan laitoksen tietämystä ja materiaaleja. Materiaalin syntyyn ja sisältöihin ovat myötävaikuttaneet Koulutuksen ohjausryhmän jäsenet sekä omat kouluttajani, opettajani ja tenniksen sekä muiden lajien valmentajakollegani. Heiltä olen oman valmentajaurani aikana saanut vaikutteita sekä hyviä vinkkejä ja ideoita.

Toivotan Sinulle onnea tennisvalmentajan haastavalla ja palkitsevalla uralla!

Pekka Kainulainen

Koulutuspäällikkö
-------------------------------------------------



1 TENNIKSEN VALMENTAJAKOULUTUSJÄRJESTELMÄ


1.1 SLU:N VIISIPORTAINEN MALLI TENNIKSEEN SOVELLETTUNA

Your browser may not support display of this image.

Kuvio 1. SLU:n valmentajakoulutuksen viisiportainen malli tenniksessä.

Valmentajakoulutusjärjestelmän kolme ensimmäistä tasoa toteutetaan yhteistyössä Liikuntakeskus Pajulahden ja Suomen Tennisliiton kanssa. Neljäs taso on valmentajan erikoisammattitutkinto, jonka voi suorittaa suurimmissa urheiluopistoissa, kuten Pajulahdessa, Vierumäellä ja Kuortaneella. Viidennen tason opinnot voi suorittaa Jyväskylän Yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa.


1.2 VALMENTAJAKOULUTUSTEN UUDISTAMINEN

Uudistukset vuodesta 2005 lähtien:

* Liikuntakeskus Pajulahti järjestää koulutukset yhteistyössä Suomen Tennisliiton kanssa
* Koulutuspäällikkönä ja uudistusten toteuttajana LiTM Pekka Kainulainen



Uudistusten tavoitteet:

* tasokkaampia valmentajakoulutuksia
* ammattitaitoisempia valmentajia
* parempia pelaajia



Kehityssuunnat:

* liittotasolla järjestettävistä valmentajakoulutuksista kehitetään yksi ehjä

kokonaisuus

* koulutukset etenevät ja kehittyvät loogisesti Tenniksen perusteista aina

Huippuvalmentajatutkintoon asti

Miten tavoitteisiin päästään?:

* kaikkien koulutusten materiaalit ja sisällöt uudistetaan
* lisää ammattitaitoisia aluekouluttajia
* uusien ja vanhojen aluekouluttajien koulutus
* tarkasti valittuja eksperttejä hyödynnetään Kilpa- ja

Huippuvalmentajakoulutuksissa


1.2.1 Uusia koulutusportaita ja kriteerejä vuoden 2006 alusta:

Tennisliiton järjestämien koulutusten tueksi otetaan vuoden 2006 alusta SLU:n järjestämiä, alueellisia koulutuksia

1. Lasten urheilun perusteet –koulutus on suoritettava ennen Seuravalmentajakoulutukseen hakeutumista



2. Fyysisen harjoittelun perusteet –koulutus on suoritettava ennen Kilpavalmentajakoulutukseen hakeutumista




Uudistetut osaamiskriteerit vuoden 2006 alusta:

* JOKAISEEN KOULUTUKSEEN VAADITAAN SEURAN SUOSITUS JA TARVE-ESITYS



Muita kriteerejä:

* Tenniksen Perusteet: 15-vuoden ikä
* Tennisohjaajakoulutus: TP ja Lasten urheilun perusteet –koulutus (SLU) suoritettu hyväksyttävästi ja sen jälkeen työssä oppimista vähintään 50 tuntia
* Seuravalmentajakoulutus: TO suoritettu hyväksyttävästi ja sen jälkeen työssä oppimista vuoden ajan tai 100 tuntia , ITN 7
* Kilpavalmentajakoulutus: SVK ja Fyysisen harjoittelun perusteet –koulutus (SLU) suoritettu hyväksyttävästi ja sen jälkeen työssä oppimista vuoden ajan tai 200 tuntia, ITN –testin tulos 5 (tai muulla tavalla osoitettu vastaava osaaminen)



* Huippuvalmentajakoulutus: KVK suoritettu hyväksyttävästi ja sen jälkeen aktiivinen toimiminen kilpavalmentajana vähintään vuoden ajan, cv, tapauskohtainen haku




1.2.2 Uudistetut koulutussisällöt eri koulutuksissa:

I. TENNIKSEN PERUSTEET: MINITENNIS JA YLEISTAITAVUUDEN KEHITTÄMINEN

- Tenniksen lajitietous

* Ohjaajan tehtävät ja ohjaajana kehittyminen, kasvattajan rooli
* Perustekniikan opettaminen lasten oppimisen lähtökohdista
* Mielikuvat havainnollistamisvälineinä



- Minitennistunnin suunnittelu ja toteutus

* Lapsen yleistaitavuuden kehittäminen
* Herkkyyskausien huomiointi suunnittelussa
* Perusharjoituksia ja viitepelejä minitennikseen

II. TENNISOHJAAJAKOULUTUS: TEKNIIKKA, TAKTIIKKA JA PELINOMAISUUS

* Taidon oppiminen ja opettaminen, motorinen oppiminen
* Taidon oppimisen vaiheet ja niiden ottaminen huomioon
* Tenniksen biomekaniikka tekniikan opettamisen perustana
* Pelinäkemys valmentamisen ydinasiana, eri lyöntien käyttö
* Perustaktiikka kaksin- ja nelinpelissä
* Tekniikan monipuolistaminen, mm. eri kierteet, jalka-asennot
* Valmentajan omat taidot ja tekniikat
* Perusharjoituksia isolle kentälle ja eri aiheisiin sopiviksi
* Pelien ja kilpailujen organisointi




III. SEURAVALMENTAJAKOULUTUS: VALMENTAJAN PEDAGOGISET TAIDOT

JA SEURAN VALMENNUSTOIMINNAN KEHITTÄMINEN

* Valmennusfilosofian rakentuminen
* Erilaiset opetus- ja oppimistyylit sekä ihmiskäsitykset
* Valmentajan pedagogiset taidot: (kuten vuorovaikutus- ja organisointitaidot)
* Tavoitteiden asettaminen ja palautteen antaminen
* Opetuksen suunnittelu; tunti-, kausi- ja vuosisuunnitelmat
* Opetustaitojen kehittäminen ja arviointi




IV. KILPAVALMENTAJAKOULUTUS: KILPAURHEILUUN LIITTYVIIN VALMENNUKSELLISIIN ASIOIHIN PEREHTYMINEN

* Ensimmäinen jakso painottuu kilpatekniikkaan, psyykkiseen valmennukseen ja taktiikkaan
* Toinen jakso keskittyy fysiikkaan, ravintotietouteen ja urheiluvammoihin
* Harjoittelun suunnittelu on olennainen sisältöalue: seurassa tapahtuvan harjoittelun jakaminen eri kausiin painopisteiden mukaan, leirien suunnitteleminen, lepo / harjoittelu / ravinto
* Valmentajan oman valmennusfilosofian rakentuminen
* Fyysinen valmennus ja testaaminen
* Fyysisen harjoittelun ja harjoittelukausien suunnittelu ikävaiheiden mukaisesti
* Harjoittelun jaksottaminen




V. AMMATTIVALMENTAJAKOULUTUS: VALMENNUSTAITOJEN SYVENTÄMINEN JA HUIPPU-URHEILUUN PEREHTYMINEN

- Huipulle tähtäävä harjoittelu

- Ulkomailla harjoittelu ja kilpaileminen

- Yksi koulutuksen osa on ammattilaisturnaukseen ja/tai ulkomaiseen

valmennuskeskukseen tutustuminen

- Entisten huippupelaajien ja –valmentajien kokemuksia ja näkemyksiä huipulle

nousemisesta ja siellä pysymisestä

- Valmentajan merkitys huippupelaajalle

IV. HÄME

Mikko Lamu ja Vesa-Matti Koskenalusta (Tampere)
2.11. Tenniksen perusteet Tampereella (Mikko)

Lisätietoa ja ilmoittautumiset: Mikko Lamu 044-585 3686, mikko.lamu@tennisclubwinners.com sekä Vesa-Matti Koskenalusta 050-491 2427, matti.koskenalusta@tennisclubwinners.com
--------------------------------------------------------

2 TENNISPEDAGOGIIKAN ABC

2.1 MITÄ PEDAGOGIIKKA, DIDAKTIIKKA JA OPETTAMINEN

TARKOITTAVAT?

Pedagogiikka

* tarkoittaa kasvua ja kasvatusta
* kasvu on fyysisten ja henkisten toimintojen kehittymistä
* kasvatus on kasvun systemaattista ohjaamista
* onnistunut kasvatus sisältää:
1. valmentajan kasvatusfilosofian
2. kokemuksen kasvatuksesta
3. tietämyksen eri ikävaiheiden pedagogisista ominaispiirteistä



Didaktiikka

* on opetusoppi, joka tutkii opetuksen tavoitteita, menetelmiä, sisältöjä ja arviointia sekä niiden välisiä suhteita
* siinä yhdistyvät opetussuunnitelma- opetusmenetelmäoppi
* jaetaan teoriaa muodostavaan ja käytännön ohjeita antavaan didaktiikkaan



Opettaminen

* on oppimaan saattamista
* perustuu opettajan omaan opetusfilosofiaan, jonka hän muodostaa omien pedagogisten ja didaktisten käsitysten perusteella
* oppilaan oppimisprosessia ohjataan niin, että hän etenee havainnoista kokemuksiin ja näiden ymmärtämisestä taitoihin
* mitä syvemmälle taito juurtuu ajatuksiin ja hermostoon, sitä enemmän sen käyttö automatisoituu




2.2 ONNISTUNEEN OPETUKSEN EDELLYTYKSET

2.2.1 Tennisvalmentajan opetustaidot ja persoona

Opetustaidolla tarkoitetaan kokonaisuutta, jossa suunnittelu, toteutus ja arviointi yhdistyvät tavoitteiseksi ja loogiseksi toiminnaksi. Opetuksen onnistuminen edellyttää pitkäjännitteistä etenemistä kohti suunniteltua tavoitetta.

Onnistuakseen opetuksessaan valmentajan tulee suhtautua pelaajiin rehellisesti, kunnioittavasti ja yksilöllisyyttä arvostavasti. Hänen tulee suhtautua rehellisesti myös opetettavaan asiaan. Valmentajan, joka ei pidä tenniksestä, ei tulisi opettaa tennistä!

Valmentajapersoonallisuus muodostuu valmennustaidon eri osa-alueista. Suotuisampia persoonallisuuspiirteitä ovat

* empaattisuus ja tunneäly
* elävä ja ymmärtävä esiintymistaito
* kyky nähdä valmennuksen ”solmukohdat” tenniksen ja pelaajan kannalta



TÄRKEINTÄ ON KUITENKIN SE, ETTÄ VALMENTAJA ASETTAA PÄÄMÄÄRÄKSEEN EI VAIN PELAAJAN, VAAN MYÖS OMAN ITSENSÄ ELINIKÄISEN KEHITTÄMISEN!

2.2.2 Vaatimukset tennisvalmentajan opetustaidoille

Valmentajan opetukselliset taidot voidaan jakaa kolmeen tasoon:

1. PERUSTAIDOT eli opetuksen välttämättömät edellytykset
2. SOVELTAMISTAITO eli opetuksen riittävät edellytykset
3. KOKONAISUUKSIEN HALLINTA eli tehokkaan opetuksen välttämättömät edellytykset



Taso I: PERUSTAIDOT

1. tenniksen perustietämyksen hallinta
2. kommunikointitaito
3. henkilösuhteiden taito
4. taito luoda sosiaalinen järjestys
5. motivointi- ja aktivointitaito



Taso II: SOVELTAMISTAIDOT (”pelisilmä”)

1. työtapojen hallinta
2. soveltamisen taito
3. eriyttämisen taito



Taso III: KOKONAISUUKSIEN HALLINTA (eli tehokas valmennus)

1. valmennusjärjestelyiden joustavan muuttamisen taito
2. arvioinnin taito
3. valmennuksen pitkäjänteinen suunnittelu
4. kokonaisuuksien hallinta



2.3 VALMENNUSPROSESSI

Taitojen oppiminen on prosessi, joten taitojen opettaminenkin on prosessi. Valmennusprosessin tarkoituksena on tukea oppimisprosessia. Sen onnistumiseen vaikuttavat monet taustamuuttujat (kuvio 2)2

Your browser may not support display of this image.

Kuvio 2. Valmennusprosessi ja siihen vaikuttavat taustamuuttujat.

2.4 VALMENNUKSEN SUUNNITTELU


2.4.1 Seuran valmennussuunnitelma ja tavoitteet

Seuran valmennussuunnitelma on suunnitelma kaikista niistä järjestelyistä, joilla luodaan edellytykset pelaajien kehittymiselle ja kasvulle. Se pitää sisällään koko seuran toimintakulttuurin.

Seuran valmennussuunnitelma toimii:

* seuran valmennuksen suuntaajana ja perustana
* valmennustyön tavoitteellisuuden ja suunnitelmallisuuden lisääjänä
* valmentajien tekemän suunnittelun lähtökohtana
* seuran tuloksellisuuden arvioinnin lähtökohtana
* kokonaiskuvan antajana seuran valmennuksen sisällöistä
* seuran ammattimaisuuden profiloijana



Seuran valmennussuunnitelman kehittäminen on luonteeltaan jatkuvasti muuntuva ja monimuotoinen prosessi, jossa yhteisen ja yksilöllisen toiminnan on oltava samassa suunnassa.

Valmennuksen suunnittelun lähtökohtana on lapsi- ja pelaajalähtöisyys. Sen mukaisesti valmennukselliset ratkaisut perustellaan pelaajien kehittymisellä, kasvulla, tarpeilla ja kiinnostuksen kohteilla.

Valmennusta suunniteltaessa tulisi ottaa huomioon seuraavia asioita:

1. valmennustoiminnan tavoitteet ja sisällöt
2. valmennuksen toteutus
3. valmennusympäristö



Valmentajalta edellytetään perusosaamisen lisäksi kehitysosaamista sekä kansainväliseen menestymiseen tähtäävää innovatiivista osaamista.

Valmentajalla tulee olla

* innostusta kehittää omaa valmennustaan
* tahtoa ja ymmärrystä ohjata erilaisten pelaajien aktiivista oppimista
* kykyä arvioida erilaisten valmennusjärjestelyiden ja –ympäristöjen vaikutusta oppimisessa
* kykyä toimia tarkoituksenmukaisesti seurayhteisössä
* kykyä ja halua tavoitteelliseen yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen sekä lähiympäristössä että kansainvälisesti

Valmentajan oman työn suunnittelu

Harjoittelun suunnitteluun osallistuvat sekä valmentaja(-t) että pelaajat. Valmentajan on harjaannuttava analysoimaan toimintaan kulloinkin vaikuttavia tekijöitä ennen toimintaa ja sen aikana.

Asetetut tavoitteet antavat toiminnalle suunnan ja motivoivat sen toteuttajia (valmentajaa ja pelaajia). Tavoitteissa onnistumisen arviointi tapahtuu sekä toiminnan aikana että sen jälkeen. Hyvän pelisilmän (soveltamistaidon) omaava valmentaja pystyy käyttämään pelaajilta toiminnan aikana saamansa palautteen hyväksi ja muuntelee työskentelyä valmennusprosessin edetessä. Hän kykenee myös ennakoimaan tulevia tilanteita. Tällöin toiminta etenee luontevasti ja on mielekästä sekä valmentajalle että pelaajille. Toiminta on palkitsevaa ja motivoivaa; siinä valmentaja ja pelaajat tuntevat saavuttavansa yhdessä sen, mitä ovat suunnitelleet.


SUUNNITTELUSSA HUOMIOON OTETTAVIA ASIOITA:

1. Tavoitteiden asettaminen

* välttämätöntä valmennuksen onnistumisen kannalta
* on oltava tavoite
* kerro myös pelaajille, miten arvioit tavoitteessa onnistumista eli mitä valmennuksen loputtua oletat heidän hallitsevan
* tavoitteet voivat olla: tiedollisia, taidollisia tai asennoitumiseen liittyviä (minäkuva-, itseluottamus-, tunteet, yhteistyökykyisyys tms.)



2. Oppimisedellytykset

* pelaajilta ei pidä odottaa enempää kuin mihin heidän kykynsä ja aikaisemmat kokemuksensa edellyttävät ja riittävät



3. Painopisteiden mitoittaminen ja valinta

Valinta pelaajien edellytysten suuntaisesti

* harjoiteltavan asian laajuus / suppeus
* etenemisen nopeus / hitaus
* eteneminen tutusta uuteen
* kokonaisuudesta osiin (tarvittaessa)
* tärkeästä vähemmän tärkeään



4. Suunnittelun edut

* harjoittelusta tavoitteellisempaa
* tehokas ja tarkoituksenmukainen ajankäyttö
* monipuolisempi opetus
* pelaajien osallistumismahdollisuudet kasvavat
* yhdessä suunnittelu lisää pelaajien motivaatiota
* valmentaminen helpottuu ja siitä nauttii enemmän (tietää mitä on tekemässä ja miksi)
* valmennustuntien joustava toteuttaminen helpottuu
* luottamus omaan työhön lisääntyy
* suorituspaikat ja –välineet tulevat monipuolisesti käyttöön

------------------------------------------------



5. Suunnittelun vaiheet

* vuosisuunnitelman tekeminen
o kokonaisvaltaiset tavoitteet
o sisällöt
o jaksottelu ja jaksojen painopisteet



* valmennusjakson suunnittelu

o jakson tavoitteet
o jakson sisältö
o tilat ja välineet
o markkinointi ja informointi



+ valmennustunnin suunnittelu
# 2-3 järkevää tavoitetta tunnille
# sisältö ja harjoitteet
# opetusmuodot ja –tavat
# arviointitavat ja palautteet (mistä palautetta?)
# ajankäyttö (5 minuutin tarkkuudella)
# ota suunnittelussa huomioon:

1. ketä valmennat: ikä, sukupuoli, taitotaso, yleinen kehitystaso ym.
2. mitä opetat: kertaaminen, uuden opettaminen ja yhdistäminen aikaisempaan jne.
3. miksi opetat: tavoitteet: mitä hyötyä pelaajalle on kyseisen asian oppimisesta?
4. miten opetat: työtapojen vaihtelu pelaajien oppimistyylien mukaan, vaihdellaan opetustyylejä, yhteistyö muiden sidosryhmien kanssa: asiantuntijat, vanhemmat jne.
5. missä opetat: olosuhteet, alusta, apuvälineet, tilaa per pelaaja?
6. kauanko opetat: pelaajien motivaatio suhteessa käytettävissä olevaan aikaan, yhden harjoitteen mielekäs kesto?
7. soveltaminen tarvittaessa: muutos suunnitelmaan tai tilanteeseen, kyky ottaa pelaajan ehdotus ”lennosta”?
8. onnistumisen arviointi: miten kokonaisuus onnistui, mitä yllättävää tai odotettua tapahtui, miten asetetut tavoitteet saavutettiin, kuka pelaajista onnistui / ei onnistunut, miten valmentajana onnistuin (itsereflektio)?



# pelaajan yksilö- eli henkilökohtainen suunnittelu
* omat tavoitteet
* omien tavoitteiden yhteys ryhmän tavoitteisiin
* oma harjoittelu ryhmissä / omalla ajalla
* oma arviointi: itsereflektio

----------

2.4.3 Tuntisuunnitelma

Seuraavassa on yksi vaihtoehto lomakkeesta, johon valmentaja voi suunnitella tunnin. Tärkeää on erityisesti tavoitteiden ja palautteen välinen yhteys: mitkä ovat tavoitteet ja millä kriteereillä arvioit (tai toinen pelaaja arvioi) tavoitteessa onnistumista (= palaute).

Ajankäyttö kannattaa suunnitella 5 minuutin tarkkuudella.

Muista, että tuntisuunnitelma ei sido toimimaan juuri sen mukaan, vaan on pohjana ja antaa mahdollisuuden soveltaa (on jotakin, mitä soveltaa).


TUNTISUUNNITELMA PVM:___.___.200_

AIHE:_____________________________

KOKO TUNNIN TAVOITTEET:_____________________________

Huom! Erittele taitotavoitteet, käyttäytymistavoitteet sekä fyysiset tavoitteet.

HARJOITE TAVOITTEET PALAUTE

(KRITEERIT TAVOITTEEN ONNISTUMISELLE)
ORGANISOINTI

(PIIRRÄ KUVA)
OPETUS-

TYYLI

(MOSSTON)
AIKA

---------------------------------------------------------------------------------
2.5 INSTRUKTIO ELI TEHTÄVÄN SELITTÄMINEN PELAAJILLE


Instruktion tarkoituksena on antaa pelaajalle selvä kuva opetettavasta asiasta ja siitä, miten tehtävää lähestytään.

Instruktion voi antaa monella eri tavalla:

1. OHJE: sanallinen, visuaalinen tai tuntoaistiin perustuva (asetellaan pelaaja esim. syöttöpatsaaksi)
2. MALLI: kuva (valokuva, piirros, AV-välineellä näytetty tms.) esimerkiksi tekniikasta
3. NÄYTTÖ: valmentaja tai pelaaja(-t)
4. SISÄINEN MALLI eli mielikuva



Onnistuneen instruktion edellytykset:

1. Selvitä taidon keskeiset tekijät (tenniksen liike- tai pelianalyysi)
2. Mieti, mitä yhteisiä tekijöitä uudella taidolla on entisten taitojen ja kokemusten kanssa
3. Esitä oikea, pelkistetty suoritusmalli ja keskitä sanalliset ohjeet olennaisiin seikkoihin
4. Auta pelaajaa lähtemään liikkeelle oikeasta kohdasta
5. Yhdistä taitoon tietoa tai käsitteitä muista urheilulajeista tai harrastuksista (pelaajan muiden harrastusten ja lajien mukaan)
6. Ohjaa pelaajia hyväksymään taidon harjoittelu omana tavoitteenaan (sisäinen motivaatio)
7. Yhdistä tehtävä suurempaan kokonaisuuteen (pelitilanne ja –käsitys)
8. Opetettavalla taidolla tulee olla merkitystä pelaajalle! Motivoi pelaaja kertomalla, mitä hyötyä taidon oppimisesta on?!




2.5.1 Vinkkejä sanallisten ohjeiden antamiseen

Tutkimuksissa on todettu, että naiset käyttävät aikaa selitykseen ja sanallisiin ohjeisiin lähes puolet enemmän kuin miehet. Sanallisten ohjeiden laatuun tulee kuitenkin kiinnittää määrää enemmän huomiota.

Hyvässä, ymmärrettävässä sanallisessa ohjeessa toteutuvat seuraavat:

* lyhyt ohje, joka keskittyy olennaiseen (painota olennaista, kertaa vielä)
* kieli on sellaista, jota pelaajat ymmärtävät
* puhe on hidasta, selkeää ja VÄRIKÄSTÄ (sävy, voima – ei monotonista)
* sijoittuminen on pelaajiin nähden sellainen, että kaikki kuulevat ja takanasi ei ole häiriötekijöitä
* ohjeessa asioita yhdistetään pelaajien omaan kokemusmaailmaan ja ennestään tuttuihin asioihin (pelaaja saa heti asiasta oikeanlaisen mielikuvan)









2.5.2 Vinkkejä visuaalisten ohjeiden antamiseen

Kirjallisia ohjeita antaessasi muista lyhyet, selvät ohjeet, jotka keskittyvät suorituksen kannalta olennaiseen. Kirjoita mieluummin liian suurella kuin liian pienellä tekstikoolla. Havainnollista tekstiä kuvilla.

AV-välineiden käytössä (videointi tms.) tulee miettiä, milloin niistä on hyötyä ja mistä suunnasta kuvaus ja näyttö tapahtuvat. Näytettävän suoritusmallin tulee olla selkeä ja taustastaan erottuva. AV-materiaalin etuna on, että ensin voidaan näyttää koko suoritus normaalinopeudella, jonka jälkeen pysäytystä ja hidastusta hyväksi käyttäen voidaan keskittyä tiettyyn vaiheeseen tai osaan.

Mallin näytön jälkeen valmentajan tulee motivoida pelaajia kokeilemaan uutta asiaa eli käyttää herättämäänsä ristiriitaa positiivisesti hyväksi. Valmentaja voi tunnin ja oppimisprosessin eri vaiheissa palata uudestaan malliin keskustelemalla, antaen uusia ohjeita näytön avulla.


2.5.3 Hyvä näyttö

Valmentajan tai pelaajan näytön ja sitä seuraavien suoritusten tulisi tapahtua samanlaisissa olosuhteissa. Ennen näyttöä on mietittävä, kannattaako näyttää koko suoritus vai painotetaanko näytössä jotain tiettyä osaa. Myös näytön suoritusnopeus ja –rytmi on mietittävä tarkoin etukäteen.

Usein näyttö suoritetaan useita kertoja. Näyttöjen tulee olla samanlaisia ja valmentajan kannattaa kysyä: ”Ymmärsittekö?” tai ”Jäikö epäselvää?”.

Pelaajan huomiointikykyä ja tietoja voidaan kehittää myös näyttämällä suoritus ja kysymällä: ”Mitä olennaisia asioita suorituksessa näet?” Samalla ydinkohdat tulevat kerrattua.

Sanalliset ohjeet tukevat näyttöä ja ne voidaan antaa ennen näyttöä, näytön aikana (toistetussa näytössä) tai sen jälkeen.


2.5.4 Siirtovaikutus ohjeiden ymmärtämisen tehostajana

Vanhan tietoaineksen hyödyntäminen uuden oppimisessa nopeuttaa oppimista merkittävästi (kts. ydinoppiminen à tennisohjaajakoulutuksen materiaali). Uusi suoritusmalli on helppo ottaa vastaan ja ymmärtää, kun sitä voi peilata tai verrata vanhaan malliin. Vanhasta tietoaineksesta tulee siis siirtovaikutusta uuden asian ymmärtämiselle. Siirtovaikutuksen hyödyntäminen on olennaista taitojen oppimiselle, sillä oppiminen edellyttää tietoista ajatustoimintaa ja ymmärtämistä.

Mikäli pelaajalla ei ole aikaisempia malleja samantapaisista asioista tai tehtävistä, jotka ovat lähellä uutta suoritusmallia, hän ei voi käyttää malleja hyväkseen. Valmentajan tehtävänä on tällöin tutustuttaa pelaaja uuteen taitoon käymällä se läpi alusta alkaen ja perusasioita painottaen (kokonaisuudesta yksityiskohtiin).



2.6 SUORITUKSEN ANALYSOINTI JA TARKKAILU TENNIKSESSÄ


2.6.1 Suorituksen analysointi

Analysointi tarkoittaa niiden suorituksen kannalta keskeisten tekijöiden määrittämistä, joiden oppiminen on olennaista suorituksen onnistumiseksi. Analysointi ei ole itsetarkoitus, vaan opettajan apuväline.

Taito- ja pelianalyysi voi olla menetelmällinen tai hierarkkinen. Menetelmällinen taitoanalyysi tarkoittaa niiden taidon eri vaiheiden (kuten valmistautuminen, osuma ja saatto) määrittämistä, jotka yhdessä muodostavat suorituksen kokonaisuuden.

Taidon eri suoritusvaiheet muodostavat ketjunomaisen kokonaisuuden (kts. kineettinen liikeketju: Tennisohjaajakoulutuksen materiaali), joissa ilmeneviä ydintekijöitä voidaan harjoitella erikseen sekä yhdistää kokeilemisen ja ymmärtämisen avulla vähitellen suuremmiksi kokonaisuuksiksi.

Analyysi auttaa sekä valmentajaa että pelaajaa havaitsemaan suorituksen kannalta keskeiset tekijät. Keskeisten tekijöiden tietäminen auttaa valmennusprosessin eri vaiheiden tarkkailua ja oppimisen tuloksellisuuden arviointia. Pelaajat oppivat myös itse arvioimaan eli reflektoimaan omaa oppimistaan.

Menetelmällinen pelianalyysi on esimerkiksi perustaktiikkaan vaikuttavien tekijöiden analysointia. Valmentajan tulee muistaa antaa pelaajillekin mahdollisuuden itse oivaltaa esimerkiksi peliajatuksen kokeilemalla erilaisia lyöntitaitoja, joiden avulla pallo saadaan pysymään kentässä (kysymällä: ”Keksittekö, miten pallon saa pysymään kentässä mahdollisimman pitkän ajan?”). Tällainen ”pelikeskeinen pelin oppiminen” keskittyy itse peliin ja tekijöihin, joista peli koostuu.

Hierarkkisessa taito- ja pelianalyysissä määritetään ne toisiaan seuraavat tekijät, jotka pelaajan tulee hallita pystyäkseen optimaaliseen suoritukseen. Esimerkiksi hyökkäyspelitaitoa analysoidaan hierarkkisesti: rakentavan lyönnin analysointi à hyökkäyslyönnin analysointi à pisteen päättävän lentolyönnin analysointi. Hierarkkisessa pelianalyysissä edetään taitotavoitteiden ja viitepelien kautta varsinaiseen peliin.


2.6.1 Suorituksen observointi eli tarkkailu

Tarkkailu on toimintaa, jonka avulla valmentaja tai pelaaja havainnoi työskentelyä joko systemaattisesti tai vapaasti.

Systemaattinen tarkkailu tapahtuu huolellisesti suunnitellun etukäteissuunnitelman mukaan siten, että observoija ei osallistu itse opetukseen.

Vapaassa tarkkailussa valmentaja tarkkailee sekä pelaajien että omaa toimintaansa ryhmän jäsenenä.

Asiantuntijavalmentajien on tutkittu hallitsevan pelaajien tarkkailun aloittelevia valmentajia paremmin, joten valmentajan tarkkailutaitoon vaikuttaa lajitietämyksen ja menetelmien hallinta.

Valmentajan on syytä tarkkailla pelaajan tai pelaajien toimintaa sekä läheltä että kaukaa.

Läheltä tarkkaileminen saa pelaajan toimimaan aktiivisemmin kuin kaukaa tarkkaileminen. Kaukaa hahmottaa paremmin esimerkiksi pelitaitoon ja sijoittumiseen liittyviä tekijöitä.

Valmentaja voi helpottaa tarkkailuaan seuraavilla keinoilla:

* selkeät tavoitteet, joita tarkkailla
* pelaajille esitetty tavoitteet selvästi ja ymmärrettävästi: silloin niiden kertaamiseen ei tarvitse käyttää aikaa
* tunnin suunnitteleminen huolella: aika ja energia eivät kulu miettimiseen, mitä tehdään seuraavaksi
* oikeanlaisen opetustyylin ja -järjestelyiden valinta: oikeanlainen opetustyyli ja –järjestelyt antavat mahdollisuuden tarkkailuun – vääränlaiset taas vievät huomion kokonaan pois tarkkailusta



VAPAUTA ITSESI TARKKAILEMAAN JA ANTAMAAN PALAUTETTA, ÄLÄ SIDO ITSEÄSI ESIMERKIKSI KOPAN ÄÄRELLE PITKÄKSI AIKAA!



2.7 PALAUTTEEN ANTAMISEN TAITO

Palautteen tarkoituksena on ylläpitää tai muuntaa pelaajan suoritusta, asennetta, käyttäytymistä tai tulosta. Palaute voi olla itsestään tapahtuvaa tai ulkopuolelta tulevaa.

Suuri osa tenniksessä saatavasta palautteesta saadaan itsestään: meneekö pallo kenttään tai asetettuun maaliin, saadaanko syöttöön kierrettä, ohitetaanko verkolle noussut pelaaja jne.? Ne ovat palautetta suoritustuloksesta.

Valmentaja voi ohjailla pelaajan suoritusta antamalla palautetta keskeisistä tekijöistä ja ydinkohdista. Esimerkiksi syöttöä harjoitellessaan pelaaja voi miettiä, miksi jalat eivät tottele annettuja käskyjä. Tällöin valmentajan tehtävänä on analysoida pelaajan suoritus ja löytää vastaus ongelmaan: Mikä on keskeinen virhe? Miten saisin pelaajan ymmärtämään suoritusrytmin?

Palaute voidaan jakaa myös sisäiseen ja ulkoiseen palautteeseen. Sisäinen palaute tulee suorituksen luonnollisena seurauksena (tunto, näkö, kuulo), kun ulkoinen palaute tulee ulkopuolelta (piste, ohje, videokuva tms.).

Ulkoinen palaute on usein sisäisen palautteen korvike. Sisäisen palautteen merkitys suorituksen oppimisessa, vakiinnuttamisessa ja mieleen palauttamisessa on todella suuri. Sisäisen palautteen etuna on se, että sitä voidaan käyttää hyväksi suorituksen aikana, jolloin pelaaja pystyy itse ohjaamaan suoritustaan. Sisäisen palautteen merkitystä korostaa lisäksi tennisottelun luonne: valmentaja ei saa neuvoa pelaajaa ottelun aikana.

Sisäistä palautetta voidaan käyttää hyväksi myös valmistautumisvaiheessa tai suorituksen jälkeen. Valmistautumisvaiheessa sisäisen suoritusmallin mieleen palauttaminen aktivoi suorituksen kannalta tärkeät hermotoiminnat, jolloin suoritus tulee pelitilanteessa ”kuin itsestään”. Sisäinen palaute on siis olennaista mielikuvaharjoittelun toteutuksessa. Sisäistä palautetta on tutkittu melko vähän; vasta viimeisen vuosikymmenen aikana on alettu ymmärtää sen merkitystä.

Ulkoista palautetta on tutkittu enemmän. Ulkoinen palaute voi olla palautetta itse suoritustuloksesta tai tietoa suorituksesta itsestään.

Oikein annettuna ulkoinen palaute:

* lisää motivaatiota
* antaa tietoa virheistä
* vahvistaa oikeaa suoritustapaa



OPPIAKSEEN PELAAJAN TULEE SAADA SEKÄ ULKOISTA ETTÄ SISÄISTÄ PALAUTETTA. PALAUTTEEN ANTAMINEN NOPEUTTAA OPPIMISPROSESSIA!


2.7.1 Ohjeita palautteen antamiseen


1. Yleisiä asioita palautteen käytöstä valmentamisessa

# Anna positiivista palautetta tarpeeksi usein, jotta motivaatio säilyy
# Anna palautetta tehtävän – ei tuloksen suunnassa
# Älä anna palautetta liikaa (jokaisen suorituksen jälkeen), jottei sen vaikuttavuus laske
# Älä anna palautetta liian vähän: älä pidä liian pitkiä taukoja palautteen annon välillä, sillä motivaatio saattaa laskea ja harjoituksesta tulla tehoton
# Älä anna negatiivista palautetta pelaajan persoonasta, vaan suorituksista ja toiminnasta
# Anna yhteistä ja yksilöllistä palautetta
# Opeta pelaajat antamaan palautetta sekä itselleen että toisilleen – samoin kuin valmentajallekin!



Valmentaja voi palautteellaan vahvistaa pelaajan oppimista (positiivinen tai negatiivinen palaute suorituksesta) tai vaikuttaa palkitsemisella pelaajan motivaatioon. Palkitseminen voi olla joko palkkio tai rangaistus. Palkitsemisella valmentaja pyrkii toistamaan tai lopettamaan tietyn käyttäytymisen.

Vahvistaminen on muistamisen kannalta merkityksellistä, sillä se lisää tai ehkäisee opittua suoritusta. Vahvistaminen voi kuulostaa seuraavalta: ”Suorituksesi meni oikein” tai ”Suorituksesi meni väärin”.

Valmentajan tulee miettiä, mihin hän valmentamisessaan palautetta antaessaan pyrkii (suoritukseen ja oppimiseen vai motivaatioon vaikuttaminen), sillä vahvistaminen ja palkitseminen vaikuttavat aivojen eri osiin.


2. Ajoitus

Palautteen tulisi tapahtua välittömästi suorituksen jälkeen tai välillisesti 5-20 suorituksen jälkeen. Välitön palaute auttaa välillistä palautetta nopeammin oppimista. Välillinen palaute jää sitä vastoin paremmin muistiin.

Yleensä palautetta tulisi antaa välittömästi suorituksen jälkeen. Sitä tulisi käyttää etenkin monimutkaista, uutta suoritusta opeteltaessa. Tällöin ehkäistään väärien liikemallien muodostumista.

Pelkästään välittömän palautteen käyttäminen saattaa lisätä pelaajan riippuvuutta ulkoiseen palautteeseen, jolloin hän ei opi antamaan sisäistä palautetta.

Välillinen palaute ohjaa pelaajan analysoimaan omaa suoritustaan ja käyttämään sisäistä palautetta virheiden eliminoinnissa. Välillistä palautetta on syytä käyttää myös silloin, kun opeteltava asia yksinkertainen tai pyritään parantamaan jo opittua suoritusta. Tällöin pelaaja voi itse palauttaa muistista taitonsa kokeiltavaksi ja yrittää löytää oman keinonsa tehtävään.

Välillinen palaute voi sisältää tietoa, mitä pelaaja ei ole itse huomannut tai tiennyt käyttää hyväkseen.


3. Laatu

Palautteen tulee ohjata pelaajaa suorituksen keskeiseen kohtaan. Palaute on annettava lyhyessä ja ymmärrettävässä muodossa. Oppilaiden ikä ja ajatusmaailma on otettava huomioon muotoiltaessa palautetta ymmärrettävään muotoon.

Palautteen sisällön on vastattava pelaajan tietoja ja taitoja. Se tulee kohdistaa suorituksen laatuun eikä niinkään saavutettuun tulokseen.

Palaute voi olla korjaavaa, arvottavaa, neutraalia, selventävää tai reflektiivistä. Korjaavan palautteen avulla valmentaja pyrkii osoittamaan esiintyneen virheen tai poistamaan sen. Hän voi sanoa pelaajalle: ”Pallosi lentorata oli hieman liian matala. Lyö seuraavalla kerralla palloa enemmän alhaalta ylöspäin, jotta saat sen nousemaan korkeammalle.”

Arvottava palaute tukee pelaajan oppilaan onnistumisen tunnetta ja lisää motivaatiota. Valmentaja voi sanoa: ”Hieno lyönti!” tai ”Hyvä, teit sen todella hienosti!” Palautteen vaikutusta voidaan lisätä antamalla uusia ohjeita suorituksen parantamiseksi seuraavalla kerralla.

Neutraalia palautetta antaessaan valmentaja toteaa suoritustuloksen: ”Sait kuusi syöttöä kymmenestä ruutuun.” Pelaaja saattaa tuntea jäävänsä jotakin vaille.

Reflektiivisen palautteen avulla valmentaja pyrkii herättämään pelaajat ajattelemaan opittavan asian merkityksen. Jos pelaaja saadaan ajattelemaan opittavan asian mahdollista positiivista vaikutusta itse suoritukseen, harjoittelu saattaa muuttua todelliseksi positiiviseksi kokemukseksi. Reflektiivinen palaute saa pelaajan tuntemaan itsensä ajattelevaksi, oppivaksi yksilöksi eikä robotiksi, jonka tehtävänä on oppia jokin tietty taito.

On tärkeää, että valmentaja huomioi suorituksen. Palautteen tulisi olla pääosin positiivista (hyväksyminen, kiittäminen jne.). Positiivinen palaute saa pelaajan yrittämään uudestaan eli toistamaan suoritusta, joka parantaa suoritusta.

Pelkkä: ”Hyvä!” ei anna pelaajalle informaatiota, mikä meni hyvin ja on positiivisena palautteena ontto. Valmentajan tulee kehittää itselleen virhesilmän lisäksi ns. kehusilmä, jolloin hän näkee, mikä suorituksessa meni oikeasti hyvin.

Negatiivinen palaute voi aiheuttaa pelaajan motivaation laskua, vaikka toisinaan se voi toimia myös ”herättelijänä”. Pelaaja voi vastata negatiiviseen palautteeseen selittelemällä ja keksimällä tekosyitä epäonnistumiselle: syyttää muita, välineitä tai itseä, jolloin hänen mielenkiintonsa opittavaa asiaa kohtaan laskee. Paljon negatiivista palautetta saava pelaaja saattaa lopettaa pelaamisen ja siirtyä toiseen lajiin.


4. Virheet ovat osa oppimisprosessia ja niihin on puututtava

Valmentajan tulee muistaa, että taitojen opettamisessa on kiinnitettävä huomiota suorituksessa ilmenneisiin virheisiin, jolloin virhe-sana voi sisältää myös positiivisen tunnelatauksen: virheet ovat osa oppimisprosessia.

Tärkeää on se, miten virheisiin suhteudutaan. Positiivinen ilmapiiri auttaa pelaajaa kokemaan virheet oppimiseen kuuluviksi. Kun virheistä päästään eroon, suoritus paranee. Sen oivaltaminen lisää pelaajien harjoittelumotivaatiota.

Valmentajan ilmeet, eleet ja koskettaminen ovat hyviä palautteenantotapoja. Niillä voi olla sekä positiivinen että negatiivinen lataus eli ne voivat herättää pelaajissa sekä positiivisia että negatiivisia tuntemuksia.

Valmentajan on osattava käyttää positiivista non-verbaalista palautetta!


5. Ulkoisen palautteen apukeinot

Palautteen annossa voidaan käyttää apuna visuaalista materiaalia: kuvia, piirroksia jne. Myös seinään kiinnitetty peili toimii erinomaisena palautteen antajana. Videot ovat erinomainen apuväline, mutta niitä käytettäessä tulee muistaa antaa pelaajille vihjeitä siitä, mihin asioihin heidän tulee kiinnittää huomionsa. Muuten katselu jää seuraamisen tasolle.

Pelaajan oman suorituksen videoiminen ja analysoiminen auttaa valmentajaa antamaan joko välitöntä tai välillistä palautetta. Oman suorituksen analysoiminen auttaa pelaajaa myös huomaamaan omia virheitään ja kiinnittämään huomiota omaan sisäiseen palautteeseen, kun harjoittelee suoritusta seuraavan kerran.

Palautteen annossa voi käyttää myös mm. sykemittaria. Palaute voi olla myös esimerkiksi harjoituspäiväkirja, joka kertoo harjoittelun säännöllisyydestä, laadusta yms.








2.8 VALMENNUSMENETELMÄT

Valmennusmenetelmät voidaan jakaa työtapoihin, opetustyyliin (tavoitteen yhteys menetelmään – Mosston) ja opetusmuotoon (pelaajien ryhmittely).

Valmennusmenetelmät koostuvat ulkoisista ja sisäisistä menetelmistä. Ulkoisen menetelmät ovat kentällä näkyvät muodot: palaute ja ohjeet (kuka antaa), pelaajien ryhmittely, valmentajan sijoittumisen sekä työtavat ja harjoitteet. Sisäiset menetelmät tarkoittavat keinoja, joilla pyritään ohjaamaan pelaajien henkistä työskentelyä.


2.8.1 Valmennuksen työtavat

Työtavat voivat olla vastaanottavia eli opettajajohtoisia, omatoimisia eli pelaajalähtöisiä työtapoja tai niiden yhdistelmiä (yhteistoiminnallinen oppiminen). Molempia tarvitaan ja tärkeintä onkin työtapojen monipuolinen käyttö vaihtelun turvaamiseksi.


a) Opettajalähtöiset työtavat

Opettajajohtoisissa työtavoissa valmentaja on aktiivinen ja pelaajat passiivisia. Niissä tieto kulkee valmentajalta pelaajille ilman vuorovaikutusta. Opettajajohtoisuus on erityisen toimivaa silloin, kun opetetaan uutta tai halutaan välittää uutta tietoa. Se soveltuu hyvin myös jo opittujen asioiden kertaamiseen.


b) Oppilaskeskeiset työtavat

Omatoimisessa ja ohjatussa opiskelussa valmentajan tehtävänä on pysytellä taustalla. Hänen tulee olla kuitenkin läsnä ja sisäisesti aktiivinen, vaikka näyttääkin ulospäin passiiviselta. Valmentaja tarkkailee oppimisprosessin kulkua ja pelaajien työskentelyä, mutta ei pyri vaikuttamaan pelaajien väliseen vuorovaikutukseen. Omatoimisessa opiskelussa pelaajat suunnittelevat, toteuttavat ja arvioivat omaa työskentelyään. Siksi tällaista työtapaa voidaan kutsua oppilaskeskeiseksi. Valmentajan tehtävänä on hankkia tila, välineet ja taata työskentelyrauha sekä saada pelaajat ratkaisemaan tehtävät ohjatun oivalluksen avulla.

Omatoiminen opiskelu opettaa pelaajia suunnittelemaan omaa harjoitteluaan, toteuttamaan sitä itsenäisesti ja arvioimaan sitä.


c) Yhteistoiminnalliset työtavat

Yhteistoiminnallinen oppiminen poistaa oikein toteutettuna monia opettajajohtoisen opetuksen heikkouksia. Se on ryhmätoimintaa, jossa korostetaan ryhmän jäsenten yhteisvastuuta. Jokaisella ryhmän jäsenellä on toiminnassa aktiivinen rooli.

Yhteistoiminnallinen työtapa kehittää pelaajien sosiaalisia, tiedollisia ja vuorovaikutustaitoja. Yhdessä oppimisen on todettu parantavan ryhmän ihmissuhteita, pelaajien itsetuntoa ja vähentävän työrauhaongelmia.

Yhteistoiminnallisen oppimisen toteuttaminen asettaa vaatimuksia valmentajalle. Hänen tulee luopua perinteisestä ”keskipisteenä” olemisesta ja uskallettava vetäytyä taka-alalle tarkkailemaan pelaajien työskentelyä. Valmentajan tulee antaa pelaajille aikaa tehtävän työstämiseen etenkin oppimisen alkuvaiheessa. Pelaajia ei saa kiirehtiä oivaltamaan, vaan heille on annettava aikaa ja mahdollisuus edetä virheellistenkin ratkaisujen kautta kohti oikeaa.

Valmentajan tulee omata yhteistyötaitoja, sillä hänen tulee pystyä yhteistyöhön paitsi pelaajien myös kollegoiden, pelaajien vanhempien sekä seuran johdon ja muiden seurojen kanssa.


2.8.2 Valmennuksen opetusmuodot


1. Pienryhmävalmennus

Tennisvalmennus tapahtuu useimmiten pienryhmissä (3-8 pelaajaa), joten valmentajalla on mahdollisuus olla läheisessä vuorovaikutuksessa useiden pelaajien kanssa samanaikaisesti. Tällöin hän pystyy ottamaan hyvin huomioon pelaajien yksilölliset tarpeet ja kehitystason.

Oppilaiden yksilöllisten edellytysten ja kiinnostusten huomioon ottaminen on yksi valmennuksen menestyksellisyyden lähtökohta.

Tunnilla on mielekästä käyttää parityöskentelyä. Siinä voidaan vaihdella erilaisia rooleja (suorittaja / tarkkailija), jolloin opitaan vastuun kantamista, toisen huomioon ottamista ja tukemista erilaisissa tilanteissa. Parityöskentely auttaa myös valmentajaa, sillä hän voi harjoitusvaiheen aikana tarkkailla suorituksia, koska vastuu palautteen antamisesta on pelaajilla. Harjoitusvaiheen jälkeen valmentaja voi antaa yleispalautetta ja uusia ohjeita kaikille yhteisesti. Kiertäessään parin luota toiselle, valmentaja voi myös antaa yksilöllistä palautetta suorittajalle tai tarkkailijalle.


2. Privaattivalmennus

Tennisvalmentaja tekee toisinaan myös yksilötyöskentelyä pelaajan kanssa.

Yksilötyöskentelyssä eli ”privaattivalmennuksessa” pelaaja etenee omaa tahtiaan. Se mahdollistaa parhaiten pelaajan tarpeiden ja edellytysten huomioon ottamisen. Motoristen lajitaitojen opettaminen edellyttää valmentajalta usein yksilötyöskentelyä ja toiset pelaajat tarvitsevat enemmän yksilöohjausta kuin toiset. He saattavat olla luonteeltaan arkoja, epäitsenäisiä tai vähemmän liikunnallisia.

Tällaisten pelaajien huomioon ottaminen on usein vaikeaa, jos harjoitusryhmässä on 6-8 pelaajaa ja harjoittelu tapahtuu kahdella kentällä samanaikaisesti. Tilannetta hankaloittaa se, että useimmiten juuri vähemmän lahjakkaat pelaajat harjoittelevat alkuvaiheessa suurissa ryhmissä. Kuitenkin juuri he ovat juuri niitä, jotka tarvitsisivat yksilöohjausta päästäkseen nauttimaan tenniksen pelaamisen ilosta ja pysyisivät harjoituksissa jatkossakin. Heistä voi lisäksi kehittyä myöhemmin koviakin kilpapelaajia tai seuralle tärkeitä toimihenkilöitä.

2.8.3 Valmennuksen järjestysmuodot

Järjestysmuodot liittyvät paikan ja tilan käyttöön. Niiden avulla valmentaja voi saattaa pelaajat joko läheiseen vuorovaikutukseen keskenään tai estää pelaajien välisen vuorovaikutuksen kokonaan. Molemmat tilanteet ovat toisinaan suotavia.

Valmennustunnin rutiinitoimet ovat tunnin pitoon liittyviä käytännön toimia: oikeanlainen pukeutuminen ja etenkin kengät, turvallisuus, pelipaikan kunto, välineiden kerääminen pois tunnin päätteeksi jne.

Valmennustunnilla käytettäviä järjestysmuotoja ovat:

* paririvi
* parijono
* jono
* rivi
* avorivistö
* piiri
* paripiiri
* kaaririvi
* vastakkaiset rivit eli kuja
* neliö



Erilaisten järjestysmuotojen käytöllä saadaan harjoitukseen vaihtelua. Varsinkin suurta ryhmää opetettaessa (6 pelaajaa yhdellä kentällä), valmentajan on kiinnitettävä huomiota tilan käyttöön, jotta pelaaja voi paneutua tehtävään kaikessa rauhassa ilman häiriötekijöitä tai muiden häirintää.

Järjestysmuotojen valintaan vaikuttavat mm. pelaajien kehitysvaihe sekä hankitut tiedot ja taidot. Erityisesti lapsilla tulee muistaa turvallisuuden tunteet merkitys valmennustunnin aikana. Tätä voidaan parantaa esimerkiksi kenttään kiinnitettävien paikkamerkkien avulla. Maalarinteipillä on hyvä merkitä lyöntipaikat (mm. syötössä), turvaväli toiseen lyöjään jne. Samoin lyöntimaalit sekä liikkumissuunat ja sijoittumispaikat on tärkeää merkitä konkreettisesti ja selvästi, jotta lapsi ymmärtää harjoituksen merkityksen.

LAPSET TARVITSEVAT KONKREETTISIA MERKKEJÄ ABSTRAKTIEN SANOJEN SIJAAN!

Iän ja kokemuksen lisääntyessä konkretiaa voidaan vähentää.













2.9 TAVOITTEET MÄÄRÄÄVÄT TYÖTAVAT JA OPETUSTYYLIT

Työtavat voidaan luokitella muun muassa harjoituksen tavoitteiden mukaan seuraavasti:

1. Kognitiiviset tavoitteet ja työtavat



o tavoitteena on kehittää pelaajan ajattelua ja luovuutta
o työtapoina käyvät hyvin tarkkailu, analyysi, ohjattu oivaltaminen, ongelmanratkaisu ja kysely, improvisointi ja itseilmaisu



2. Psyko-motoriset tavoitteet ja työtavat



o tavoitteena kehittää pelaajan motorisia taitoja
o työtapoina käyvät hyvin harjoittelu, matkiminen ja näytös



3. Sosio-emotionaaliset tavoitteet ja työtavat



o tavoitteena kehittää pelaajan minäkäsitystä ja itsetuntemusta sekä yhteistyötä ja tapakäyttäytymistä
o työtapoina käyvät hyvin oman toiminnan suunnittelu, toteutus ja arviointi, itsenäinen harjoittelu ja työ, ryhmätyö, leikit ja pelit, joukkuekilpailut ja –pelit, projektit sekä roolileikit



HARJOITUKSELLA EI OLE MITÄÄN MERKITYSTÄ ELLEI TIEDETÄ, MITÄ HARJOITELLAAN JA MIKSI!

Harjoitusten tulee muodostaa kokonaisuus ja kuulua johonkin suurempaan kokonaisuuteen. Myöskään pelaajan motivoinnilla ei ole merkitystä ellei tiedetä, mihin pelaajaa motivoidaan.


2.9.1 Mosstonin opetustyylit

Eri opetustyyleissä valmentajan, pelaajien ja päätöksenteon suhteellinen osuus, luonne ja sisältö ovat erilaisia. Uuden asian oppimisen alkuvaiheessa valmentaja tekee suuremman osan päätöksistä, mutta vähitellen vastuu päätöksenteosta siirtyy pelaajille.

Tarkoituksena on, että pelaajista tulee itseohjautuvia sekä omaksuvat urheilijan elämäntavat ja kehittävät tenniksen pelikäsityksen.

Mosstonin opetustyylit voidaan jakaa

1. jo tunnettujen asioiden tuottamiseen
2. uuden, ennen näkemättömän ja –kokemattoman keksimiseen



Seuraavia opetustyylejä voidaan ja usein myös sekoitellaankin keskenään. Opetustyylien monipuolinen käyttö edellyttää valmentajalta joustavaa ja taitavaa verbaalista ilmaisukykyä, sillä eri opetustyyleissä kommunikoidaan eri luonteisesti (vrt. opettajajohtoinen ”luennointi” tai kyselevä oivaltamaan ohjaaminen).


Jokainen opetustyyli määrittelee opetuskäyttäytymisen, sitä vastaavan oppimiskäyttäytymisen ja ne tavoitteet, jotka ovat näin saavutettavissa.

Opetuskäyttäytyminen muodostuu päätöksistä, joita ovat

* suunnittelupäätökset
* toteutusvaiheen päätökset
* arviointivaiheen päätökset



Päätöksiä tekevät sekä valmentaja että pelaajat, opetustyylin mukaan.

1. Suunnittelupäätöksissä otetaan huomioon
* olosuhteet, rajoitukset
* harjoitustunnin tavoitteet, kenelle opetetaan
* opetustyylit ja -menetelmät eri harjoituksissa, pelaajien oppimistyylit
* organisointi
* ajankäyttö
* oma sijoittuminen
* kommunikointi



2. Toteutusvaiheen päätökset
* suunnittelupäätösten toteutus
* soveltavat päätökset



3. Arviointivaiheen päätökset (palaute)
* tiedonkeruu toteutusvaiheen suorituksesta (tarkkailu, kuunteleminen)
o tiedon arviointi kriteerien avulla
* palautetta tavoitteessa edistymisestä, roolissa selviytymisestä (mm. palautteen antajana, kaverikoutsina tms.) tai käyttäytymisestä
o arvostava, neutraali, korjaava
o välitön / välillinen
o ryhmälle / yksilölle
o julkisesti / yksityisesti
o kuka arvioi tai antaa palautetta (valmentaja, pelaajat toisilleen vai pelaaja itselleen)?

* valikoitujen opetustyylien ja oman toiminnan arviointi (itsereflektio)


2.9.2 Opetustyylien luokittelu oppimisen tuloksen perusteella

Oppimisen tulos voi olla valmentajalle jo valmiiksi selvillä tai se voi olla ennalta tuntematon.

I. Opetustyylit, joissa valmentajalla on valmiiksi selvillä, mikä tulee olla

oppimisen tulos


1. Komentotyyli



Kuvaus

o valmentaja tekee maksimaalisen määrän päätöksiä (suunnittelu ja toteutus)
o pelaajan tehtävänä on seurata valmentajan ohjeita ja toimia niiden mukaan



Tarkoitus

o saada pelaajat tekemään harjoitukset täsmällisesti ja nopeasti valmentajan päätösten mukaisesti



Käyttötilanteita

o kaikille sama harjoitus ja aihe
o uusi asia: näyttö ja motivointi
o pyritään tehokkaaseen ajankäyttöön ja saamaan toiminnan nopeasti käyntiin à halutaan säästää aikaa ja oppia nopeasti
o valmentaja ei tunne pelaajia tai hänellä on vaikeuksia hallita ryhmää
o suorituksessa on loukkaantumisriski
o tietyllä tapaa turvallisin ja helpoin tapa valmentaa, koska ei tarvitse ottaa kontaktia pelaajiin ja voi ”vetää rutiinilla”
o omilta tiedoiltaan ja taidoiltaan riittämättömät ja epävarmat valmentajat käyttävät useimmiten komentotyyliä, koska eivät kykene perustelemaan asioita keskulteltaessa (valmentaja sanoo ”näin se on, tehkää”)
o hyvä erityisesti uutta asiaa opeteltaessa ja suurta ryhmää (leirillä, yli 10) valmennettaessa tai esimerkiksi tennisluentoa pidettäessä




2. Harjoitustyyli



Kuvaus

* osa päätöksenteosta siirtynyt valmentajalta pelaajille
* valmentaja tekee suunnitteluun ja arviointiin liittyvät päätökset
* valmentaja kuvaa tarkasti tehtävän ja asettaa aikarajan sen tekemiselle
* valmentaja antaa täsmällistä palautetta tehtävästä
* pelaajat harjoittelevat annettua tehtävää ja tekemät toteutukseen liittyvät päätökset
* valmentajan kielenkäyttö enemmän pelaajalähtöisyyteen



Tarkoitus

* pelaajille annetaan aikaa työskennellä itsekseen
* valmentaja saa aikaa yksilölliseen ja henkilökohtaiseen palautteenantoon
* vuorovaikutus lisääntyy



Käyttötilanteita

* liikemalli ja suoritus on pelaajille selvä ja tuttu
* pyritään maksimaaliseen suoritusten ja toistojen määrään
* halutaan hyödyntää aika tehokkaasti
* opetellaan vastuunottoa
* opetellaan toisen pelaajan kunnioittamista: oikeus työskennellä yksin ja rauhassa
* pelaajalla on aikaa työskennellä yksin
* valmentaja haluaa keskittyä palautteen antamiseen ja arviointiin
* hyvä etenkin, kun halutaan vakioida ja automatisoida tekniikka sekä kehitettäessä lyöntien tarkkuutta (maali, johon lyödään lukuisia toistoja – palautteena kehittymisestä osumien lisääntyminen)






3. Vuorovaikutustyyli



Kuvaus

* valmentaja tekee kaikki suunnitteluvaiheen päätökset: valitsee ja suunnittelee tehtävät
* pelaajille annettu roolit (suorittaja ja arvioija eli kaverikoutsi)
* palautteenantajalle annettu selkeät ohjeet ja kriteerit (1-2), millä arvioi suorituksia
* palautteenantoa koskevat päätökset on annettu pelaajalle
* valmentaja kommunikoi arvioijan kanssa eikä sotke palautteenantoprosessia tai anna suorittajalle palautetta!
* valmentaja on läsnä taustatukena ja antaa arvioijalle palautetta
* pelaaja saa toiselta pelaajalta välitöntä palautetta annettujen ohjeiden mukaan: suoritusta koskevat kysymykset arvioijalle, ei valmentajalle
* hyvä opetustyyli, koska pelaajat oppivat mm. tekniikan ydinkohtia arvioidessaan toisten suorituksia sekä oppivat samalla sosiaalisia taitoja



Tarkoitus

* oppia työskentelmään parin kanssa
* antaa parille palautetta valmentajan luomien arviointikriteerien avulla
* oleellista välitön palaute ja sosiaalinen vuorovaikutus



Käyttötilanteita

* tavoitteena sosiaalinen kanssakäyminen ja pelaajien välisen yhteistyökykyisyyden kehittäminen
* pyritään tarkkaan ja säännölliseen suoritukseen, joka edellyttää säännöllistä harjoittelua
* kehitetään suvaitsevaisuutta ja itsearviointia
* koulutetaan yksilöllisten erojen huomaamiseen
* valmentaja haluaa tietoa pelaajien sosiaalisista vuorovaikutustaidoista




4. Itsearviointityyli



Kuvaus

* valmentaja tekee kaikki suunnitteluvaiheen päätökset: valitsee tehtävän ja tekee sen onnistumista mittaavat kriteerit
* valmentaja kuvaa opetustyylin, jakaa tehtävät, selvittää kriteerit ja organisoi
* pelaaja antaa itselleen palautetta omasta suorituksestaan valmentajien antamin kriteerien mukaisesti (palautteenantoa koskevat päätökset on siis annettu pelaajalle)
* pelaaja toistaa suoritusta ja korjaa mahdollisia virheitä
* arviointivaiheessa valmentaja kiertelee kyselemässä pelaajilta heidän havaintojaan ja edistymistään sekä seuraamassa ja ohjaamassa oikeaan
* valmentaja vastailee pelaajien kysymyksiin sekä johdattaa pelaajia oikeaan kysymyksien avulla
* harjoituksen lopuksi valmentaja antaa yhteisen palautteen
* hyvä opetustyyli, koska opettaa pelaajaa kehittämään ”sisäistä palautteenantotaitoaan” ja kuuntelemaan omia tuntemuksiaan



Tarkoitus

* oppia harjoittelemaan yksin
* oppia arvioimaan omaa suoritustaan


Käyttötilanteita

* kun pelaaja voi nähdä ja kuulla oman suorituksensa (av-välineiden avulla)
* harjoitellaan taitoja, joissa palaute on itsessään
* harjoitellaan itsenäistä työskentelyä
* kun korostetaan rehellisyyttä sekä oman suoritustason tiedostamista ja hyväksymistä
* kun pyritään edistämään valmentajan ja pelaajan välistä luottamusta




5. Yksilölliset tehtävät ja yksilöohjelma



Kuvaus

* valmentaja tekee kaikki suunnitteluvaiheen päätökset
* sama tehtävä on suunniteltu eri vaikeustasoille
* pelaajat itse päättävät, mille vaikeustasolle sijoittuvat ja mitä tehtävää lähtevät tekemään
* valmentaja antaa palautetta pelaajan suorituksesta sen jälkeen, kun pelaaja on itse arvioinut suoritustaan



Tarkoitus

* tarjotaan saman tehtävän sisällä eritasoisia vaihtoehtoja
* jokainen pelaaja saa valita tasonsa ja osallistua toimintaan edellytystensä mukaisesti



Käyttötilanteita

* opetetaan asioita, joissa voidaan suunnitella tasaisesti vaikeutuvia tasoja
* halutaan saada pelaajalle onnistumisen elämyksiä eli sopiva vaikeustaso
* kehitetään pelaajan kykyä arvioida omaa tekemistään ja työskennellä itsenäisesti; edetä omassa tahdissaan
* halutaan pelaajan oppivan näkemään ja hyväksymään yksilöllisiä taitoeroja
* valmentaja haluaa tarkkaa tietoa pelaajien välisistä taitoeroista
* opetustyylin etuna on, että kaikki pelaajat ja oppijat saadaan mukaan ja sitoutumaan valitsemaansa tehtävään




6. Ohjattu oivaltaminen



Kuvaus

* valmentaja suunnittelee asian, jonka VOI oivaltaa
* valmentaja miettii kysymykset etukäteen sekä ”oikean” vastauksen tai ratkaisun tehtävään
* valmentaja esittää kysymyksen tai ongelman sekä antaa pelaajien miettiä ja yrittää ratkaista ongelman
* valmentaja tarkkailee pelaajia ja tekee mahdollisia lisäkysymyksiä
* valmentaja antaa palautetta ja ilmoittaa, milloin ongelma on ratkaistu
* valmentaja johdattaa pelaajan ratkaisemaan ongelman



Tarkoitus

* pelaaja kokee onnistumisen ja pätemisen tunnetta, kun hän ”keksii itse” oikean ratkaisun
* oivaltamalla itse asia jää paremmin mieleen



Käyttötilanteita

* kehitetään pelaajan johdonmukaista ajattelua (mm. taktiikka ja pelikäsitys)
* halutaan pelaajien itse ajattelevan ja oivaltavan à iloa ratkaisemisesta





II. Opetustyylit, joissa oppimisen tulos voi olla valmentajalle etukäteen tuntematon tai poiketa valmentajan ennalta odottamasta tuloksesta


7. Erilaisten ratkaisujen tuottaminen

* valmentaja tarjoaa pelaajalle yhden ratkaistavan ongelman

* pelaaja pyrkii löytämään ongelmaan erilaisia ratkaisuja
* valmentaja vastaa tarvittaessa kysymyksiin ja antaa vihjeitä
* muistettava, että ei ole olemassa vääriä vastauksia



Esimerkki: Valmentaja antaa pelaajalle ongelman: ”Millä eri tavoilla voit rakentaa itsellesi hyökkäyspaikan?” tai ”Millä tavalla Roger Federer hyödynsi pisteiden välisen ajan ottelussaan Rafael Nadalia vastaan Miamissa 2005? Katso tämä nauhoitus ottelusta.”


8. Pelaajan itsensä valitsema tyyli

* pelaajan tuottamisen vapaus kasvaa, koska valmentaja määrää vain tietyn tehtäväalueen

* pelaaja suunnittelee itse kysymykset ja ongelmat sekä hakee ratkaisut
* valmentaja auttaa pelaajaa tarvittaessa ongelmien kehittämisessä ja ratkaisemisessa



Esimerkki: Valmentaja antaa pelaajalle tehtäväalueen, kuten huippupelaajien käyttämä taktiikka. Pelaaja suunnittelee itse, miltä kantilta asiaa lähestyy ja mitä asiaa alkaa tarkemmin tutkimaan.


9. Itseoppiminen

* pelaaja tekee itse kaikki päätökset, hankkii tiedon jne.

* pelaaja etenee itse itseään opettaen




10. Itseohjautuvuus

* pelaaja on sekä valmentaja että pelaaja

* ”täydellisesti onnistuneen valmentamisen tulos?”












2.9.3 Esimerkkejä eri opetustyylien valinnasta


I. HARJOITUSTYYLI: kiertoharjoittelu

* Pelaajat voivat itse tarkkailla oppimistaan siten, että juuri ennen seuraavaan tehtävään siirtymistä valmentaja pyytää ryhmää näyttämään viittaamalla, ketkä saavuttivat annetun tavoitteen.
* Valmentaja on kirjanpitäjä, joka samanaikaisesti toimii tarkkailun tulosten luotettavuuden arvioijana kiertäen ryhmästä toiseen.




II. VUOROVAIKUTUSTYYLI: tenniksen kämmenlyönti

* Valmentaja analysoi ja esittää kriteerit (keskeiset tekijät), joita pelaajat käyttävät antaessaan parilleen palautetta.
* Oleellista on vuorovaikutus parin kanssa ja välitön palaute.
* Jokainen pari jaetaan tarkkailijaan ja suorittajaan, tarkkailijan tehtävä on:
o verrata suorittajan suoritusta valmentajan antamiin kriteereihin ja tehdä omat johtopäätökset edistymisestä
o kertoa tarkkailun tulokset suorittajalle toiminnan välillä tai sen jälkeen
o esittää valmentajalle suorituksesta selventäviä kysymyksiä ja keskustella hänen kanssaan




III. ITSEARVIOINTITYYLI: syöttö

* Olennaista on suorituksen itsearviointi eli reflektio. Tarkoitus on opettaa oppilaita rehellisyyteen, itsearviontiin ja itsensä tuntemiseen.
* Tarkoituksena on oppia työskentelemään yksin annetun tehtävän parissa ja arvioimaan omaa edistymistään ja suoritustaan.
* Valmentaja valitsee tehtävän ja analysoi kriteerit. Hän kuvailee oeptustyylin ja jakaa tehtävät. Lopuksi valmentaja sanoo: ”Kun olette valmiit, voitte aloittaa.”
* Valmentaja kiertää pelaajan luota toisen luo, tarkkailee suoritusta, vastaa kysymyksiin ja antaa palautetta.
* Lopuksi annetaan yhteinen palaute.


























2.9.4 TIIVISTELMÄ ERI OPETUSTYYLEISTÄ


1. KOMENTOTYYLI

* opettaja tekee maksimaalisen määrän päätöksiä

* oppilaan tehtävänä on seurata opettajan ohjeita ja toimia niiden mukaan



2. HARJOITUSTYYLI

* osa päätöksenteosta on siirtynyt opettajalta oppilaalle

* oppilaalla on aikaa työskennellä yksin, opettaja antaa palautetta yksilöllisesti
* suoritusten määrä on maksimi



3. VUOROVAIKUTUSTYYLI

* oppilailla eri rooleja, toinen antaa palautetta opettajan antamien ohjeiden mukaan

* oppilaat oppivat samalla sosiaalisia taitoja



4. ITSEARVIOINTITYYLI

* oppilas arvioi itse oman suorituksensa opettajan antamien kriteerien mukaan



5. YKSILÖLLISET TEHTÄVÄT JA YKSILÖOHJELMA

* sama tehtävä on suunniteltu eri vaikeustasoille, eriyttäminen

* oppilaat päättävät itse, mille vaikeustasolle sijoittuvat



6. OHJATTU OIVALTAMINEN

* opettaja johdattaa oppilaan keksimään ennalta asettamansa tavoiteratkaisun, jota oppilas ei tiedä



7. ERILAISTEN RATKAISUJEN TUOTTAMINEN

* opettaja asettaa oppilaalle tai oppilaille yhden ratkaistavan ongelman

* oppilaat pyrkivät löytämään erilaisia ratkaisuja, opettaja antaa vihjeitä tarvittaessa



8. OPPILAAN YKSILÖLLINEN OHJELMA

* opettaja määrää laajan tehtäväalueen

* oppilas suunnittelee ongelmat ja hakee niihin ratkaisut



9. OPPILAAN ITSENSÄ VALITSEMA TYYLI

* oppilas tekee suunnittelun ja toteutuksen

* opettaja luo fyysiset toteutusedellytykset ja hankkii tarvittaessa ulkopuolisia asiantuntijoita



10. ITSEOPPIMINEN

* oppilas tekee kaikki päätökset ja etenee itse itseään opettaen



11. ITSEOHJAUTUVUUS

* tapahtuu kaikkialla
* oppilas on sekä oppilas että opettaja
* antaa mahdollisuudet henkilökohtaiseen kasvuun





2.10 ERIYTTÄMINEN LUO YKSILÖLLISYYTTÄ TENNISHARJOITUKSEEN

Eriyttäminen tarkoittaa pelaajan tietoista ja tarkoituksenmukaista erilaista käsittelyä valmennuksessa. Lähtökohtana on PELAAJIEN YKSILÖLLISYYS: jokaisella pelaajalla on on oma perimä, tausta, mielenkiinto asioihin, kyvyt, taidot ja asenteet. Samaten pelaajien kehitysvaiheet, ikä- ja voimaero yms., vaikuttavat kykyyn suorittaa erilaisia tehtäviä.

Eriyttämisen tarkoituksena on tukea jokaisen pelaajan yksilöllisten lahjojen ja kykyjen sekä mieltymysten ja kiinnostusten tyydyttämistä siten, että valmennukselle asetetut tavoitteet voitaisiin saavuttaa mahdollisimman hyvin.

Tenniksen kilpailujärjestelmässä ei pystytä eriyttämään kovinkaan hyvin. Pelaajat laitetaan sarjoihin syntymävuoden perusteella. Fyysisessä kehityksessä on todettu olevan suuria eroja alku- ja loppuvuonna syntyneiden nuorten välillä, joka vaikuttaa menestymiseen ja mm. ”lapsitähtien” ennenaikaiseen syttymiseen.

Samanikäiset pelaajat eroavat toisistaan myös liikunnallisen lahjakkuuden suhteen. Toisille perus- ja lajitaitojen oppiminen ei tuota minkäänlaisia vaikeuksia, kun niiden oppiminen voi jollekin muulle olla todella aikaavievää ja työlästä.

Syitä lahjakkuuden ja oppimiskyvyn eroihin saattaa olla monia:

* hermostollinen kehitys
* aikaisempien kokemusten erilaisuus
* sisäisten mallien puute



Samanikäisten tyttöjen ja poikien välillä on myös huomattavia eroja esimerkiksi tasapainoa, liikkuvuutta ja rytmitajua sekä hienomotoriikkaa edellyttävissä tehtävissä. Tytöt pärjäävät näissä tehtävissä yleensä poikia paremmin. Se saattaa johtua nuorten kokemusmaailman eroista jo varhaislapsuudesta lähtien:

o tyttöjen leikit (ruudun ja narun hyppiminen, kotileikki jne.) sisältävät enemmän edellä mainittuja tekijöitä kehittäviä elementtejä



Pojat yleensä pärjäävät tyttöjä paremmin lihasvoimaa ja nopeutta sekä avaruudellisten suhteiden (tila ja aika) käyttöä vaativissa tehtävissä:

o poikien leikit (Tarzan, lumisota jne.) kehittävät nimenomaan näitä ominaisuuksia



Pelaajien kokemusmaailman erilaisuus onkin otettava valmennusta suunniteltaessa ja toteutettaessa huomioon. Puhuessaan pelaajien kanssa valmentajan tulee välttää sukupuolten välisiä tai lahjakkuuseroja korostavia vihjauksia. Valmentajan oma neutraali asenne eroja kohtaan on tärkeä.

Nimenomaan liikunnallisesti ei-lahjakkaat tarvitsevat eriyttämistä. Joskus liikunnallisesti lahjakkaat saattavat turhautua tunnilla, koska siellä edetään heidän mielestään liian hitaasti ja he eivät koe saavansa riittävästi haasteita. Silloin he saattavat alkaa ”häiriköidä”.

Valmentajan on siis suunniteltava harjoitukset niin, että myös erityislahjakkuudet saavat haasteellisia tehtäviä.


2.10.1 Pelaajien tasavertainen kohtelu

Valitettavasti on todettu, että miellyttävän ulkomuodon omaavat pelaajat suoriutuvat toisia paremmin. Siitä ei olla varmoja, johtuuko se annetun palautteen määrästä tai laadusta.

Valmentajan tulisi kuitenkin kohdella kaikkia pelaajia tasa-arvoisesti. Jokaisessa pelaajassa on jotakin erityistä, kunhan vain näkee sen! Jos valmentaja onnistuu löytämään pelaajan erityispiirteen, hän on saavuttanut jotain todella etsimisen arvoista.

Valmentaja kiinnittää huomiota myös pelaajan innokkuuteen. Innokkailta odotetaan parempia suorituksia kuin ei-innokkailta. Pelaajan innokkuus näkyy valmentajan käyttäytymisenä: palautteen anto, keskustelu, kysely jne. Ne puolestaan lisäävät pelaajan oppimista ja innokkuutta, kun suoritus paranee.

Kaikkien kannalta on tärkeää luoda suvaitsevainen ja turvallinen ilmapiiri. Myös monikulttuuriset asiat on otettava huomioon: jos ryhmään tulee pelaaja toisesta kultturista, valmentajan tulisi selvittää hänen kulttuurinsa erityispiirteitä ja mahdollisia rajoituksia. Silloin valmentaja voi toimia hienotunteisesti.



2.11 TENNISVALMENTAJAN ORGANISOINTITAIDOT

Organisointi tarkoittaa valmentajan toimia, joilla hän ylläpitää järjestystä, antaa ohjeita ja reagoi mm. pelaajien toimettomuuteen.


2.11.1 Ohjeet ja järjestely

Hyvä ja tehokas valmentaja osaa järjestellä. Oppiminen edistyy parhaiten, jos valmentaja suunnittelee harjoittelun niin, että järjestelyyn ja ohjeiden antoon käytettävä aika on mahdollosimman lyhyt, jolloin varsinaiseen toimintaan jää enemmän aikaa.

Nopeat ohjeet ja organisointi ei tietenkään tarkoita hätäisiä ja epäselviä ohjeita, vaan tarkkaan mietittyjä ja ytimekkäitä ohjeita, jotka pelaajat ymmärtävät.

PUHU VÄRIKÄSTÄ KIELTÄ, JOTA PELAAJAT YMMÄRTÄVÄT!

Pienten lasten valmentamisessa kuluu enemmäin aikaa järjestelyyn (joidenkin koululiikuntatutkimusten mukaan 23% ala-asteen liikuntatunneista ja 19 % yläasteen liikuntatunneista), koska pelaajat eivät omaa järjestelyjen sujumiseen tarvittavaa sanavarastoa. Usein harjoitus joudutaan selittämään moneen kertaan ja näyttämään, ennen kuin toiminta saadaan käyntiin.

Uuden ja tuntemattoman harjoituksen järjestelyyn tulee käyttää luonnollisesti enemmän aikaa, jotta asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa ja toiminta on tarkoituksenmukaista. Valmentajan kärsivällisyys sanavaraston ja termien selittämisen suhteen palkitaan myöhemmin, kun rutiinitoimet alkavat sujua nopeammin.

Harjoitteille on tärkeää keksiä jokin mieleenpainuva nimi kuten ”kelkkaharjoitus”, ”poronkäristys” tai ”verkon valtaus”, jotka ovat paljon parempia kuin vaikkapa ”hyökkäyspeli” tai ”takakenttäpeli”. Hyvä nimi palauttaa nopeasti säänöt ja harjoituksen idean, mutta virittää pelaajat myös oikanlaiseen tunnetilaan (verkon valtaus à aggressiivisuus jne.).

Pelkästään ohje: ”Nyt pelataan Verkon valtausta – te olette Suomen armeija ja te olette Muukalaislegioona – peli käyntiin!” ajaa saman asian kuin pitkä selitys: ”Nyt pelataan peli, jota ollaan pelattu kyllä ennenkin..tarkoituksena on ehtiä ensin verkolle ja koettaa voittaa pisteitä verkolla – pisteen voi voittaa siis ainoastaan verkolta ja jos häviää verkolla – vastapuolen pelaaja saa juosta verkolle koettamaan pisteiden voittamista. Pelataan kymmeneen. Jarkko ja Joonas pelaavat Elmeriä ja Mirkaa vastaan. Ovatko säännöt kaikille selvät? Peli käyntiin!”

Taitavalla järjetelyllä saadaan pelaajat siis harjoittelemaan enemmän ja tehokkaammin.

On tutkittu, että naispuoliset valmentajat käyttävät enemmän aikaa (21 % ajasta) ohjeiden antamiseen kuin miehet (17 %).


2.11.2 Valmentajan sijoittuminen ohjeiden antamisen aikana

Valmentajan on mietittävä tarkoin, mihin sijoittuu ohjeita antaessaan. Hänen tulee nähdä kaikki pelaajat ja kaikkien pelaajien on nähtävä ja kuultava hänet. Jos käytetään kuvia tai fläppitaulua ohjeiden antamisen tukena, valmentajan on sijoituttava siten, että kaikki pelaajat näkevät ”mallin” samalla tavalla.

Valmentajan takana ei saa olla mitään kiinnostavaa, kuten seuran edustusjoukkueen pelaajat harjoittelemassa, sillä muuten pelaajien tarkkaavaisuus siirtyy muualle kuin annettaviin ohjeisiin.


2.11.3 Odottelu ja seisoskelu pois!

Jonottamaan ja odottamaan päsee riittävästi jo muuallakin, sitä ei tarvitse tehdä tennisharjoituksissa!

Jos organisointiin ja oman vuoron odottamiseen kuluu paljon aikaa, se ilmenee paitsi vähempien toistojen myötä oppimisessa myös häiriökäyttäytymisenä ja keskittymisen herpaantumisena.

Valmentajan onkin huolehdittava, että kentällä liikkuu mahdollisimman moni pallo yhtäaikaa ja kaikilla(!) pelaajilla on mielekästä tekemistä. Jos kentällä on neljä pelaajaa, tulisi vähintään kahden pallon liikkua mahdollisimman usein yhtäaikaa (pallottelu pareittain, kaksi kopasta jakajaa kahdelle pelaajalle, seinään pallottelu jne.).

Myöskään harjoitusmuodostelmia ei kannata vaihtaa jatkuvasti, vaan vaihtaa harjoitusta jatkamalla samalla organisoinnilla, mutta uudella idealla. Valmentajan tulee suosia perusidealtaan ja organisoinniltaan yksinkertaisia harjoituksia – KEEP IT SIMPLE! Ne ovat useimmiten tehokkaimpia. Vaihteluksi ja välipaloiksi voi joskus teettää harjoituksia, joissa vaikkapa vaihdetaan paljon paikkoja ja ”juostaan ristiin rastiin”, mutta niitä ei missään nimessä kannata käyttää paljoa.

Joukkueiden ja pallottelukavereiden valintaan ei myöskään kannata käyttää paljoa aikaa, vaan taitava valmentaja hoitaa ne sujuvasti (esim. vaatteiden värin perusteella).

TOIMINNAN YLLÄPITÄMISEN PERIAATE ON ON TEHOKKAIN HÄIRIÖKÄYTTÄYTYMISEN EHKÄISIJÄ!


2.11.4 Harjoitusrutiinit luovat järjestystä ja tehokkuutta

Harjoitusrutiinit on sovittava pelaajien kanssa harjoituskauden alussa. Niiden tarkoituksena on harjoituksen joustava läpivienti ja tehokas ajankäyttö (”säätämiseen” ei kulu turhaan aikaa).

Harjoitusrutiineihin kuuluva mm:

* turvallisuusseikat: kuten syöttöharjoituksissa 1. ei haeta palloa verkosta tai takapressusta ennen kuin valmentaja antaa luvan, 2. syöttelyetäisyydet yms.
* juomatauot: kaikilla juomapullot aina mukana ja juomatauoilla juodaan, vaikkei olisi vielä janokaan (kun jano yllättää, nestehukka on jo tosiasia ja neste ei enää imeydy yhtä hyvin)
* harjoituksen aloittaminen ja lopettaminen: täsmällinen aloitus, alussa AINA alkuverryttely (käydään yhdessä läpi) ja lopussa AINA loppuvenyttely à jos tulee myöhässä harjoituksiin, silti tehtävä alkuverryttely!
* valmentajan huomio-merkki ja käyttäytyminen silloin: kun valmentaja sanoo: ”ok, hetkeksi seis - tulkaa verkolle”, kukaan ei jatka pallottelua, vaan kaikki tulevat saman tien!
* pallojen kerääminen: kun valmentaja sanoo: ”kerätään pallot” kaikki keräävät, jotta saadaa uusi harjoitus nopeasti käyntiin
o Kikkoja saada laiskat kerääjät hommiin: 1. seuraavalla kierroksella saa lyödä niin monta lyöntiä kuin keräsi palloja, 2. valmentaja antaa ajan, jonka ylityksestä tulee tietty rangaistus (punnerruksia, kenguruita tms.)




2.11.5 Toiminnan keskeyttäminen

Toiminnan keskeyttämisen tarkoituksena on ehkäistä ei-toivottua käyttäytymistä tai sen jatkumista / pahenemista. Jos harjoitus ei toimi tai pelaajat eivät ole ymmärtäneet ohjeita, valmentajan on syytä nopeasti keskeyttää toiminta ja antaa lisä- tai uudet ohjeet. Toisten pelaajien ei saa antaa keskeyttää jonkin toisen hyvää harjoittelua.

Harjoitusta ja toimintaa ei saa keskeyttää jatkuvasti tai liian usein. Valmentajan on harkittava tarkoin, milloin keskeyttää toiminnan tai siirtyy seuraavaan harjoitukseen. Jokaisella pelaajalla on oma oppimisnopeutensa ja harjoittelurytminsä, joten valmentajan on oltava hienotunteinen, joustava ja odotettava oikeaa hetkeä. Oikean hetken tunteminen on osa sitä ”pelisilmää”, joka kehittyy valmentamalla ja yrittämällä sitä kehittää.

Jos kentän laidalle tai kentälle tulee joku ulkopuolinen kesken valmennuksen, valmentaja ei saisi antaa hänen keskeyttää omaa tai pelaajien toimintaa. Siten pelisäännöt myös esimerkiksi vanhempien tai viereisen kentän pelaajien kanssa tulee sopia hyvissä ajoin. Kun vanhemmat tietävät pelisäännöt, he eivät tulkitse valmentajan käytöstä epäkohteliaaksi vaan asiaankuuluvaksi.



2.12 TYÖRAUHAKYSYMYKSET

Oppiminen edellyttää työrauhaa. Jotta sekä pelaajat että valmentaja voisivat työskennellä menestyksellisesti, heillä tulisi olla työrauha. Työrauha lisää myös turvallisuuden tunnetta, joka on tärkeää, jotta pelaajat tulisivat harjoituksiin toistekin!

Työrauhan saavuttaminen edellyttää:

1. Positiivisen ilmapiirin luontitaitoa
2. Valmentajalta hyviä henkilösuhdetaitoja




2.12.1 Hyvät henkilösuhdetaidot

1. Henkilösuhdetaidot perustuvat valmentajan oman itsensä tuntemiseen ja hyväksymiseen sekä ihmisenä että valmentajana. Pelaajat ja etenkin lapset aistivat epävarmuuden, joten itsensä hyväksyminen ja itseensä luottaminen ovat todella avainasioita työrauhan säilyttämiseksi!



2. Pystyäkseen hyvään kanssakäymiseen pelaajiensa kanssa valmentajan tulisi oppia tuntemaan ja hyväksymään pelaajansa omina yksilöllisinä persoonallisuuksinaan.



3. Keskinäinen kunnioitus luo perustan hyville henkilösuhteille, jotka puolestaan lisäävät valmentajan ja pelaajien välistä positiivista vuorovaikutusta.



Valmentajan tulisi olla kiinnostunut pelaajiensa kannalta tärkeistä, ajankohtaisista asioista. Aikaansa seuraava valmentaja saa pelaajiensa mielenkiinnon heräämään helpommin kuin ”ajastaan jäljessä oleva” valmentaja.

Pelaajien ottaminen mukaan valmennuksen suunnitteluun ja toteutukseen auttaa valmentajaa näkemään maailmaa pelaajien näkökulmasta sekä ymmärtämään pelaajiensa ajattelua.

Yhteistoimin päästään varmasti parempiin oppimistuloksiin kuin yksinään yrittäen!







2.12.2 Häiriökäyttäytymisen ilmenemismuotoja

Häiriökäyttäytyminen saattaa olla

o valmennuksen aktiivista häirintää
+ aggressiivisuus
+ töniminen
+ toisten kiusaaminen
+ häliseminen ja suun soittaminen
+ toiminnan ja ohjeiden annon keskeyttäminen
+ puhumattomuus
+ tottelemattomuus
+ haluttomuus pelaamista kohtaan
+ ”oman show´n vetäminen”



o valmennuksen passiivista häirintää

+ tarkkaamattomuus
+ ”unelmointi”



o epäreilua pelaamista

+ sääntöjen rikkominen
+ tuomarille protestoiminen



o välinpitämättömyyttä

+ järjestyssääntöjen rikkominen
+ sovittujen harjoitussääntöjen rikkominen
+ välineiden rikkominen



o epärehellisyyttä

+ huijaaminen peleissä tai testeissä




2.12.3 Ristiriitojen selvittäminen

Ristiriidat ovat tilanteita, joissa valmentajan tai pelaajan näkemykset, mielipiteet, tiedot tai johtopäätökset eivät ole sopusoinnussa jonkun muun vastaavien ajatusten kanssa.

Ristiriidat tulee selvittää puhumalla heti niiden ilmaannuttua. Selvittämättä jääneet ristiriidat saattavat rasittaa valmentaja-pelaaja –suhdetta sekä aiheuttaa huonoa ilmapiiriä harjoituksiin ja harjoituksista pois jäämistä, jopa lopettamista.

Ristiriidoissa piilee kuitenkin myös ”kasvun siemen”, jos ne osataan sovitella oikein. Ristiriitoja ei tule pelätä, vaan niitä on opittava käsittelemään yhteisesti sovitellen.

Valmentajan tulisi hankkia tietoja ja taitoja ristiriitojen sovittelemisesta. Lähtökohtana on valmentajan omien ja luonteenomaisten menettelytapojen selvittäminen ristiriitojen sovittelussa.

Oikein toteutetussa ristiriitojen sovittelussa kumpikin osapuoli tulee kuulluksi ja saa näkökantansa selvitettyä ratkaisunteossa.

2.12.4 Valmentajakin voi olla häiriökäyttäytymisen aiheuttaja

Joskus valmentaja saattaa olla häiriökäyttäytymisen aiheuttajana. Sellaisia tilanteita ovat mm:

* valmentaja tulee tunnille myöhässä
* valmentaja ei hallitse opetettavaa asiaa eli on epävarma
* valmentaja ei ole suunnitellut tuntia
o organisointi ei suju ja siihen kuluu liikaa aikaa
o pelaajilla tulee liian vähän toimintaa
o harjoitukset ovat liian helppoja tai liian vaikeita
+ valmentaja puhuu liian hiljaa tai liian lujaa
+ epäselvien ohjeiden antaminen
+ huonot järjestelyt
+ huono ilmapiiri, jossa valmentaja ei saa kontaktia pelaajiin ja on etäinen
+ johdonmukaisen kurinpidon puuttuminen
+ lupausten rikkominen





2.12.5 Mikä saa pelaajan häiritsemään harjoitusta?

Valmentajan tulisi oppia tuntemaan jokainen pelaaja ja hänen taustansa. Monesti häiriökäyttäytymisen syyt johtuvat ulkopuolisista tekijöistä, kuten

* vanhemman / vanhempien työttömyys
* vanhempien huonot välit tai ero
* yksinhuoltajuus
* elinolosuhteiden muutokset
* asuinympäristö
* kotona etäinen ilmapiiri (ei saa riittävästi huomiota tms.)
* kodin puolelta pelaajan ”paapominen” ja jatkuva keskipisteenä oleminen



Valmentajan tulisi selvittää pelaajan vaikeuksien tausta, sillä häiriökäyttäytyminen on useimmiten ”väline”, jolla pelaaja kertoo epäsuorasti ongelmistaan ja pahoinvoinnistaan.

Yhteistyö kollegoiden ja vanhempien kanssa auttaa valmentajaa ymmärtämään pelaajaa ja hänen käyttäytymistään. Yhteistyöllä voidaan päästä ongelman ytimeen ja häiriökäyttäytymisen syiden selvittämiseen. Näin pelaajaa voidaan mahdollisesti auttaa ongelmissaan, jolloin hänen häiritsevä käyttäytymisensä vähenee.

Toisinaan häiriökäyttäytymisen syynä ovat pelaajan luonteeseen liittyvät sisäiset ongelmat kuten ylivilkkaus tai depressio tai murrosiän aiheuttamat ”purkaukset”.

Ongelmatilanteiden hoito vaatii valmentajalta todella ”pitkää pinnaa”, kykyä ymmärtää pelaajan kehitysvaihetta, kuuntelemisen jaksamista, kiinnostusta pelaajaan ja hänen ongelmiensa selvittämiseen sekä psykologista tieto-taitoa.






2.12.6 Myönteisen käyttäytymisen edistäminen

Yhteisten sääntöjen sopiminen harjoituskauden alussa on yksi parhaita keinoja edistää myönteistä käyttäytymistä. Yhteisissä säännöissä selvitetään mitä saa tehdä, mitä ei ja miksi? Erittäin tärkeää on nimenomaan perustella, miksi säännöt on laadittu (=pelaajien parhaaksi).

Pelaajien kanssa voidaan sopia palkintoja ja rangaistuksia, joita sääntöjen rikkomisesta tai noudattamisesta seuraa (fair play –palkinto, enemmän pelaamista, punnerruksia, jäähy, harjoituksista poistaminen, välineiden kerääminen tunnin jälkeen). Rangaistuksia tulee käyttää harkiten. Palkkiotta jättäminen toi joskus saada pelaajan miettimään tekemisiään. Tunnin jälkeen valmentaja voi keskustella pelaajan kanssa ja perustella hänelle toimintaansa.

Valmentajan tulee kuitenkin jatkuvasti korostaa, että suurin palkinto sääntöjen noudattamisesta on parempi oppiminen ja pelaajana kehittyminen. Samoin suurin rangaistus sääntöjen rikkomisesta on oman ja toisten kehittymisen vähentyminen!

Sääntöjen laatimisen jälkeen on huolehdittava, että sääntöjä noudatetaan johdonmukaisesti. Pelaajille on osoitettava, että säännöt ovat tärkeitä ja niiden noudattamiseen tai rikkomiseen kiinnitetään huomiota. Harjoituskauden alussa tulee olla erityisen ”tiukka” sääntöjen suhteen.

Positiivinen ilmapiiri ja yhteistoiminta valmentajan ja pelaajien kesken lisää pelaajien turvallisuuden tunnetta sekä halua toimia sääntöjen mukaisesti.

Kuten edellä mainittiin, valmentajan tulee tuntea pelaajansa ja hänen taustansa, jotta osaa käsitellä tätä oikein ja eriyttää harjoitukset hänelle sopiviksi.


2.12.7 Paljon sopivaa harjoitusta!

Paras keino myönteisen käyttäytymisen lisäämiseksi on PALJON SOPIVAA HARJOITUSTA eli viiden P:n sääntö!

1. PERTINENT: Harjoituksen on oltava tasoltaan sopiva
* suunnittelu ja eriyttäminen
2. PURPOSEFUL: pelaajien tulee kokea harjoitus tarkoituksenmukaiseksi ja tarpeelliseksi

o motivointi ja pelitilanteisiin yhdistäminen

3. PROGRESSIVE: harjoitus etenee ja kehittyy järjestelmällisesti

o suunnittelu ja pelisilmä (tunneäly ja reagointi pelaajien viesteihin)

4. PACED: harjoitusrytmi ja –rankkuus on oikea

o suunnittelu (kovat ja kevyet päivät ja viikot harjoittelussa)

5. PARTICIPARY: pelaajat kokevat harjoituksen mielekkääksi

o pelaajien ottaminen mukaan suunnitteluun ja toteutuksen arviointiin sekä valmentajan motivointitaidot





2.12.8 Häiriökäyttäytymisen ehkäiseminen

Valmentajan tulee olla toiminnoissaan yhdenmukainen, tasa-arvoinen ja johdonmukainen. Jokainen oppilas tulee ottaa huomioon ja käyttää huumoria vaikeissakin tilanteissa. Ivaa ei tulisi koskaan käyttää.

Jos joku pelaaja häiriköi saadakseen valmentajan huomion, valmentaja voi jättää pelaajan huomiotta. Jos tilanne uhkaa turvallisuutta, valmentajan tulee ilmaista mielipiteensä ja seurauksen tehokkaasti ja päättäväisesti sekä perustella varoituksensa tai antamansa rangaistus.

Pelaaja voi ilmaista myös negatiivisia tunteita, kuten suuttumus ja pettymys. Ne kuuluvat urheiluun ja niiden käsittelyä tulee harjoitella (kuten positiivisen ajattelun kehittäminen).

Vihaa, inhoa, ylimielisyyttä tai aggressiivisuutta toisia kohtaan ei saa osoittaa eikä missään nimessä sallia!



































3 ESIMERKKI SEURAORGANISAATIOSTA JA

VALMENNUSJÄRJESTELMÄSTÄ


3.1 SEURAN ORGANISAATIOMALLI

Alla olevassa kuviossa on esimerkki seuraorganisaatiosta. Seuroissa voi olla erilaisia organisaatiomalleja riippuen seuran koosta ja toiminnan tavoitteista.


Your browser may not support display of this image.Your browser may not support display of this image.

Kuvio 3. Esimerkki seuran organisaatiosta.








3.2 VALMENNUKSEN JÄRJESTÄMINEN JA VALMENNUSPÄÄLLIKÖN

TOIMENKUVA


3.2.1 Esimerkki valmennusjärjestelmästä

Seuraavassa kuviossa on esitetty malli seuran valmennusjärjestelmästä. Seurojen järjestelmissä voi olla suuriakin eroja johtuen lähinnä valmennettavien pelaajien ja jäsenten määrästä sekä tarpeesta. Pienissä seuroissa ei ole useinkaan sekä päävalmentajaa että valmennuspäällikköä, vaan pelkästään toinen.

Your browser may not support display of this image.
Kuvio 4. Esimerkki seuran valmennusorganisaatiosta.
Johtokunta

Johtokunta hyväksyy valmennustoiminnan vuosisuunnitelman. Sille esitellään

valmennusjaksokohtaiset suunnitelmat ja raportit, missä yhteydessä voidaan

tehdä tarkennuksia vuosisuunnitelmaan. Valmennusta koskevat asiat

johtokunnassa esittelee valmennusjaoksen puheenjohtaja tai

valmennuspäällikkö.
Valmennusjaos

Valmennusjaos valmistelee vuosisuunnitelman ja valmennusjaksokohtaiset suunnitelmat johtokunnan käsittelyä varten. Jaos kokoontuu aina ennen valmennusjakson alkua käsittelemään tulevan jakson suunnitelman ja raportin edelliseltä jaksolta. Valmennusjaos kokoontuu myös valmennusjakson aikana, jos sille esiintyy tarvetta.

Valmennuspäällikkö

Valmennuspäällikkö valmistelee valmennusjaoksessa käsiteltävät asiat. Valmennuspäällikkö vastaa valmennuksen koordinoinnista ja toimii valmentajien ja valmennusvastaavien esimiehenä.
Valmentajat ja valmennusvastaavat

Yksittäisiä pelaajia koskevissa asioissa ensisijainen yhteyshenkilö on valmentaja tai valmennusvastaava. Valmentajat toteuttavat valmennussuunnitelmaa sekä tekevät esitykset pelaajavalinnoista valmennusryhmiin ja edustusjoukkueisiin


3.2.2 Esimerkki valmennuspäällikön toimenkuvasta

Valmennuspäällikön rooli on erittäin keskeinen seuran valmennustoiminnassa ja sen kehittämisessä. Eri seurojen valmennuspäälliköiden tehtävät muodostuvat usein alla olevan listan mukaisesti. Joissain seuroissa saattaa olla lisäksi vielä joitain muita tehtäviä, kun toisissa valmennuspäällikön tehtäviin kuuluu vain osa alla olevista.

Esimerkki valmennuspäällikön tehtävistä:

o valmennustoiminnan kokonaisvastuu
o valmennustoiminnan talousarvio + seuranta
o valmennustoiminnan suunnittelu
o valmentajien esimiestyöt
o valmentajien koulutus (sisäiset koulutukset ja STL:n järjestämät koulutukset)
o valmennustoiminnan laskutus
o lohkokisojen organisointi, ohjeistus ja tarvittaessa ohjaus
o yhteistyö eri seurojen ja tennisliiton kanssa
o toimistotyöntekijän esimies ja töiden järjestely
o yhteistoiminta seuran muiden toimintojen kanssa
o valmentajien palkkaus yhteistyössä seuran pj:n ja johtokunnan asettamien vastuuhenkilöiden kanssa
o yhteistyö kaupungin kanssa
o tennispuulaakin järjestäminen
o jäsentiedote yhteistyössä muiden seuran toimihenkilöiden kanssa
o kilpailuseuranta seuran omissa kilpailuissa ja neljässä muussa kilpailussa vuoden aikana
o valmennus neljällä tennisleirillä talvikauden aikana
















4 TUHAT TAPAA OPETTAA -REFERAATTI


















































5 OMIEN VALMENNUSTAITOJEN KEHITTÄMINEN JA

ARVIOINTI

5.1 HYVÄN TENNISVALMENTAJAN TUNNUSPIIRTEITÄ

5.2 PALAUTTEET ENSIMMÄISEN LÄHIJAKSON OPETUSTUOKIOISTA

5.3 OMIEN VALMENNUSTAITOJEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA

5.4 OMIEN TUNTIEN VIDEOIMISEN JA ANALYSOIMISEN TULOKSET

5.5 KOLMEN VALMENTAJAN HAASTATTELUIDEN TULOKSET

5.6 OMIEN VALMENNUSTAITOJEN KEHITTYMINEN JAKSOJEN VÄLILLÄ

5.7 PALAUTE VALMENNUKSEN NÄYTTÖKOKEESTA





























6 SEURAN VALMENNUSJÄRJESTELMÄ JA ORGANISAATIO –

KEHITYSTYÖ















































7 KIRJALLISUUTTA


LIIKUNNANOPETUS JA LIIKUNTAPEDAGOGIIKKA

Brotherus, A., Hasari, A. & Helimäki, E. 1990. Varhaiskasvatuksen pedagogiikka. Helsinki: Kirjayhtymä.

Engeström, Y. 1982. Perustietoa opetuksesta. Helsinki: Valtion painatuskeskus.

Griffin, L. L., Mitchell, S. A. & Oslin, J. L. 1996. Teaching sport concepts and skills. A technical games approach. Champaign, Ill.: Human Kinetics.

Mosston, M. & Ashworth, S. 1989. Teaching physical education (5. painos). New York, NY.: MacMillan.

Pieron, M. & Graham, G. (toim.) 1986. Sport pedagogy. Champaign, Ill.: Human Kinetics.

Senge, P. 1990. The fifth discipline. The art and practise of learning organization. New York, N.Y.: Doubleday/Currency.

Schmidt ,R. A. 1991. Motor learning and performance. Chanpaign, IL.: Human Kinetics.

Siedentop, D. 1991. Developing teaching skills in physical education (2. painos). Mountain View, CA.: Mayfield.

Toussignant, M. & Brunelle, J. 1982. What have we learned from students and how we can use it to improve curriculum and teaching? Studying the teaching in physical education. Liege: International Association for Physical Education in Higher Education, 3-22.

Varstala, V. 1996. Opettajan toiminta ja oppilaiden liikunta-aktiivisuus koulun liikuntatunneilla. Studies in Sport, Physical Education and Health, 45. Jyväskylä: University of Jyväskylä.

Werner, P. & Almond, L. 1990. Models of Games Education. Journal of Physical Education, Recreation and Dance 61, 4, 23-27.


LIIKUNTAPSYKOLOGIA

Chiksfentmihalyi, M. 1990. Flow, the psychology of optimal experience. New York, NY.: Harper Perennial.

Liukkonen, J. 1995. Suggestiolla menestykseen – psyykkarin käsikirja. G. Gorbunov & J. Liukkonen (toim.). Jyväskylä: Alpha Wawe.



MONIPUOLISIA VALMENNUSKIRJOJA

Mero, A., Nummela, A., Keskinen, K. & Häkkinen, K. 2004. Urheiluvalmennus. VK-kustannus, Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä.


TEKNIIKKA JA TAKTIIKKA

Hoskins, T. 2003. The Tennis Drill Book. Human Kinetics.

ITF. 1999. Group Tennis Drills for Competetive Players.

ITF 2002. Developing Young Tennis Players.

Saviano, N. 2003. Maximum Tennis: 10 Keys to Unleashing Yous On-Court Potential. Human Kinetics.

Video: 5 keys to tennis (Bollettieri)


PSYYKKINEN VALMENNUS

Baroga, L. 1973. Influence on the sporting result of the concentrationof attention process and time taken in the case of weightlifters. 3rd World congress of the Int. Sports Psychol.

Björkman, A. 1982. Psyykkinen valmennus 1. Henkisten voimavarojen hyödyntäminen 1. Vaasa: Valmennuskirjat OY. 150- 193.

Efran, J., Lesson, G. & Spiller, M. 1994. Enhancing tennis coach using a metaphor model. The Sport Psychologist 8, 349 – 359.

Fensterheim, H. 1980. A Behavioral Method for Improving Sport Performance. Psychiatric Annals 10 (3), 54-61.

Gallwey, W.T. 1974 (suomennos 2005). Voita vastustajasi, voita itsesi.RT-Print Oy. Pieksämäki.

Gould, D., Damarjian, N. & Medbery, R. 1999. An examination of mental skills training in junior tennis coaches. The Sport Psychologist 13 (2), 127 – 143.

Gould, D., Damarjian, N., Medbery, R. & Lauer, L. 1999. A survey of mental skills training knowledge, opinions and practices of junior tennis coaches. Journal and Applied Sport Psychology 11 (1), 28 – 50.

Jansson, L. 1990. Urheilijan psyykkinen valmennus. Otava. Helsinki.

Jansson, L. 1988. Psyykkisen valmennuksen menetelmät, 309-311. Teoksessa Suomalainen valmennusoppi 1: Valmennus. Suomen Olympiakomite. Gummerus kirjapaino OY. Jyväskylä.

Johnson, R. & Swindley, D. 1997. Päätä voittaa. Karisto Oy. Hämeenlinna.

Kriese, C. Total Tennis Training – Realizing Your Physical, Mental and Emotional Potential. Masters Press, Michigan.

Liikunta ja Tiede 3 / 97. Psyykkisen valmennuksen erikoisnumero.

Loehr, J.E. 1982. Athletic excellence: Mental toughness training for sports. Denver: Forum publishing company.

Mackenzie, M.M. 1991. Tennis – the Mind Game. Dell Publishing, New York.

Mahoney, M. J. & Avener, M. 1977. Psychology of the Elite Athlete; An Exploratory Study. Cognitive Therapy and Research, 1 (2), 135-141.

Ostrander, S., Schroeder, L. & Ostrander, N. 1981. Oppimisen vallankumous. Tammi. Helsinki.

Salmimies, P. 1983. Tennis. Teoksessa: S. Heino (toim.) Psyykkinen valmennus 2: Lajisovellukset. Vaasa: Valmennuskirjat OY, 351 – 360.

Smith, J. & Jones, G. 1998. Multi-dimensional state anxiety in male tennis players. Science and Racket Sports II, 130 – 142.

Van Raalte, J.L., Brewer, B.W., Rivera, P.M. & Petitpas, A.J. 1994. The relationships between observable self-talk and competitive junior tennis players´ match performances. Journal of Sport and Exercise Psychology 16 (4), 400 – 415.

Weinberg, R. S., & Gould, D. 1999. Foundations of sport and exercise psychology. 2. painos. Champaign, IL: Human Kinetics, 265-284.